Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 2 

Jeesuksen syntymä ja lapsuus 

Jeesuksen syntymä 
(Matt. 1:18-25) 
Niinä päivinä keisari Augustus antoi käskyn, että koko valtakunta oli pantava verolle. 
2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kviriniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 
3. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. 
4. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, Beetlehemiin, koska hän oli Daavidin huonetta ja sukua, 
5. verollepanoa varten kihlattunsa, Marian, kanssa, joka oli raskaana. 
6. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, 
7. ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majatalossa. 
8. Paimenet ja enkelit 
Sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 
9. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään. He pelästyivät suunnattomasti, 
10. mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansalle. 
11. Teille on tänään Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra. 
12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." 
13. Yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: 
14.     "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto." 
15. Kun enkelit olivat menneet heidän luotaan taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti." 
16. He menivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 
17. Tämän nähtyään he ilmoittivat sen sanan, joka heille oli tästä lapsesta puhuttu. 
18. Kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät, mitä paimenet heille puhuivat. 
19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat mieleensä ja mietti niitä sydämessään. 
20. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, mitä olivat kuulleet ja nähneet, sillä kaikki oli niin kuin heille oli puhuttu. 
21. Jeesus tuodaan temppeliin 
Kun kahdeksan päivää oli kulunut ja lapsi oli ympärileikattava, hän sai nimen Jeesus, jonka enkeli oli hänelle antanut, ennen kuin hän sikisi äitinsä kohdussa. 
22. Kun heidän puhdistuspäivänsä Mooseksen lain mukaan olivat päättyneet, he veivät lapsen Jerusalemiin asettaakseen hänet Herran eteen 
23. - niin kuin on kirjoitettu Herran laissa: "Jokainen poikalapsi, joka avaa äidin kohdun, luettakoon Herralle pyhitetyksi" - 
24. ja uhratakseen, niin kuin on säädetty Herran laissa, parin metsäkyyhkysiä tai kaksi kyyhkysenpoikaa. 
25. Simeon ja Jeesus-lapsi 
Jerusalemissa oli mies, jonka nimi oli Simeon. Tämä mies oli hurskas ja jumalaapelkäävä. Hän odotti Israelin lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen päällään. 
26. Pyhä Henki oli ilmoittanut hänelle, ettei hän näe kuolemaa, ennen kuin on nähnyt Herran Voidellun. 
27. Hän tuli Hengen vaikutuksesta temppeliin, ja kun vanhemmat toivat Jeesus-lasta sisälle tehdäkseen hänelle niin kuin lain mukaan oli tapana, 
28. hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi: 
29.     "Herra, nyt sinä päästät palvelijasi rauhassa menemään, sanasi mukaan, 
30.     sillä minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, 
31.     jonka olet valmistanut kaikkien kansojen nähtäväksi, 
32.     valoksi, joka ilmestyy pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille." 
33. Hänen isänsä ja äitinsä ihmettelivät sitä, mitä hänestä sanottiin. 
34. Mutta Simeon siunasi heitä ja sanoi Marialle, lapsen äidille: "Tämä lapsi on pantu kompastumiseksi ja nousemiseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan puhutaan, 
35. jotta monen sydämen ajatukset tulisivat julki. Myös sinun sielusi läpi on miekka käyvä." 
36. Naisprofeetta Hanna 
Siellä oli myös naisprofeetta Hanna, Penuelin tytär, Asserin heimoa. Hän oli jo tullut iäkkääksi. Mentyään neitsyenä naimisiin hän oli elänyt miehensä kanssa seitsemän vuotta 
37. mutta oli nyt leski, kahdeksankymmenenneljän vuoden ikäinen. Hän ei poistunut temppelistä vaan palveli siellä Jumalaa paastoten ja rukoillen yötä päivää. 
38. Juuri sillä hetkellä hän astui esiin, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta. 
39. Paluu Nasaretiin 
Toimitettuaan kaiken, mitä Herran laki vaati, he palasivat Galileaan, kotikaupunkiinsa Nasaretiin. 
40. Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen yllään. 
41. Jeesus kaksitoistavuotiaana temppelissä 
Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. 
42. Kun Jeesus oli kahdentoista vuoden ikäinen, he menivät jälleen juhlille, niin kuin tapa oli. 
43. Niiden päivien päätyttyä he lähtivät kotiin, mutta Jeesus-poika jäi Jerusalemiin. Hänen vanhempansa eivät huomanneet sitä 
44. vaan arvelivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan. Sitten he alkoivat etsiä häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. 
45. Kun he eivät löytäneet, he palasivat Jerusalemiin etsien häntä. 
46. Kolmen päivän kuluttua he löysivät Jeesuksen temppelistä, jossa hän istui opettajien keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 
47. Kaikki, jotka kuuntelivat häntä, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan. 
48. Hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi: "Poikani, miksi teit meille näin? Isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." 
49. Jeesus vastasi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää olla Isäni huoneessa?"  
50. Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän heille puhui. 
51. Jeesus lähti heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Mutta hänen äitinsä kätki kaiken tämän sydämeensä. 
52. Ja Jeesus varttui viisaudessa, iässä ja armossa, Jumalan ja ihmisten edessä.

 


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 2:1-52)


Jeesuksen syntymä 

1.Koko silloisen maailman verollepanosta kerrotaan, koska halutaan selittää syy, miksi Maria ja Joosef olivat Beetlehemissä, jossa Jeesuksen piti syntyä. Keisari Augustus, joka hallitsi 31 eKr - 14 jKr., oli tietämättään Jumalan johdatuksen välineenä antaessaan tämän määräyksen. Keisarillinen käsky, joka saattoi koko asutun maailman "(oikçmenê)" - varsinaisesti Rooman valtakunnan - liikekannalle, annettiin, jotta ennustus Vapahtajan syntymäkaupungista kävisi toteen (Miika 5:1). Kuvaus osoittaa, miten hyvin kristillinen ilmoitus on ankkuroitu historiaan, ei jumalaistaruihin, kuten pakanauskonnot. Maaherra Paulus Fabius Maximus ehdotti, että kreikkalaiset aloittaisivat vuoden Augustuksen syntymästä, sillä kaikkien maailman ihmisten väitettiin hyötyneen hänen syntymästään ja elämäntyöstään. Historia on kuitenkin ottanut tässä asiassa aivan toisen suunnan. Keisari Augustuksen elinaika määritelläänkin suhteessa Kristukseen. "Niinä päivinä" - Johannes Kastajan syntymän jälkeisenä aikana, luvattuna ajankohtana. "Käsky (dogma)" voi tarkoittaa mielipidettä, käskyä tai määräystä. Tässä se on keisarillinen määräys. Tätä luettelointia pidettiin etupäässä verotussyiden aiheuttamana. Sillä oli merkitystä myös sotilaiden värväämisessä. Tässä on kyseessä henkilökohtainen vero. Se oli määrätty summa vuodessa kaikilta yli 14-vuotiailta. Verollepano suoritettiin joka neljästoista vuosi, joten kukaan ei voinut välttyä siltä. 
2.Tämä oli ensimmäinen verollepano, eikä sitä pidä sekoittaa siihen, josta Luukas kertoo Apt 5:37:ssa. Viimeksi mainitusta kertoo myös Josefus. Verollepano on voinut alkaa kauan ennen kuin Kyrenius (Quirinius) tuli Syyrian maaherraksi. Vastaavanlainen henkikirjoitus Galileassa kesti kokonaista neljäkymmentä vuotta! Publius Sulpicius Quirinius tuli Syyrian maaherraksi vasta v. 6 jKr., Arkelauksen kuoleman jälkeen, mutta puheena olevaan aikaan hän oli keisarin erikoislähettiläänä. Hän johti keisarivallan sotaa kapinallista kansanheimoa vastaan. Sen tähden häntä pidettiinkin Syyrian sotilasmaaherrana ja sikäläisen poliittisen elämän johtajana. Siviilihallinto oli konsuli Varuksen käsissä. 
3.Juutalaiset noudattivat verollepanossa omaa järjestelmäänsä, mikä aiheutti monille pitkiä matkoja. 
4.Kysymyksessä oli lähes 130 kilometrin pituinen matka. Daavid oli syntynyt Beetlehemissä noin 1000 vuotta aikaisemmin. Kaupungin nimi oli alun perin Efrata tai Efrat (1 Moos 35:19). "Beetlehem" merkitsee 'leipähuone'. 
Profeetta Miika oli ennustanut (5:1), että Messias syntyisi Beetlehemissä. Mikään ei viittaa siihen, että Jeesus olisi myöhemmin käynyt tässä kaupungissa. 
5.Rooman verollepanon mukaan naisenkin piti maksaa veroa, mutta hänen ei tarvinnut välttämättä tulla suorittamaan sitä henkilökohtaisesti. Oli olemassa erityinen syy, miksi Maria oli mukana. Hänen synnytysaikansa alkoi olla lähellä. Marian raskaana oloa ei mainita tässä vain tosiasiana, vaan syynä, miksi Joosef otti hänet mukaansa. Mariaa kutsutaan Joosefin kihlatuksi, mutta Matteuksen kertomuksen perusteella voisi olettaa, että heidän avioliittonsa vahvistettiin Marian palattua Elisabetin luota. He eivät kuitenkaan eläneet yhdessä aviopuolisoina (Matt 1:25). 
6.Jeesuksen syntymä tapahtui aivan luonnollisella tavalla, ja siitä kerrotaan ilman turhia sanoja. Lutherin mukaan sana "katalyma" käännetään perinteisesti 'majataloksi', vaikka sitä käytettiinkin useimmiten tavallisesta talosta (Mark 14:14). Kysymyksessä oli luultavasti koti (esim. Joosefin tai hänen sukulaistensa), jonka ainoassa huoneessa ei ollut tilaa vieraille. Sen tähden heidät sijoitettiin talon alla olevaan luolaan, jossa pidettiin kotieläimiä ja työkaluja. Juudean vuorilla on paljon sellaisia luolia. Talot rakennettiin niiden päälle. Kerrotun luolan ylle keisari Hadrianus (76-138 jKr.) rakensi temppelin Adonikselle, Venuksen rakastajalle. Näin hän pilkkasi kristittyjä, jotka juuri sillä paikalla kiittivät Jumalaa, joka »niin rakasti maailmaa, että hän antoi ainokaisen Poikansa». Rooman valtakunnan ensimmäinen kristitty keisari Konstantinus Suuri hävitti pakanallisen temppelin ja rakensi paikalle n. v. 320 suuren basilikan, vanhimman vielä käytössä olevan kirkon. Syntymäluola on alttarikorokkeen alapuolella. 
Paimenet ja enkelit 

8.Ei ole mahdotonta, että paimenet olivat vartioimassa temppelin lampaita. Lukuisiin uhreihin tarvittiin vuosittain koko joukko lampaita, ja mm. Beetlehemin seudulla oli näitä varten laidunmaita. Nyt oli syntynyt Jumalan uhrikaritsa! Paimenet olivat siihen aikaan halveksittu ihmisryhmä. Talmudin mukaan heitä ei voitu käyttää edes todistajina oikeudessa. Ei pitänyt myöskään auttaa »paimenia eikä pakanoita». He olivat yhteiskunnassa alimpana. 
9.Paimenet olivat varmasti jumalaapelkääviä ihmisiä. He järkyttyivät suunnattomasti siitä odottamattomasta ja yliluonnollisesta tapahtumasta, jonka saivat kokea. 

10.Taivaallisten olentojen ensimmäiset sanat olivat: »älkää peljätkö». Sitten paimenet saivat kuulla syyn, miksi heidän ei tarvinnut pelätä. Sanan muoto korostaa, että he vapautuisivat pelosta, jonka vallassa he parhaillaan olivat. Kansalla tarkoitetaan tässä Juudan kansaa, joka saisi ensin kuulla tämän sanoman, ennen kuin se vietäisiin eteenpäin pakanoille. 
11.Maailma tarvitsi vapauttajan "(sètêr)", ei neuvonantajaa tai uudistajaa. Pelastaja on Kristus, juutalaisille luvattu Messias. 
12.On mahdollista, että Beetlehemistä saattoi löytyä useita vastasyntyneitä lapsia, mutta se on tuskin luultavaa. Ainakaan seimessä makaavia lapsia ei ollut useita. Siitä merkistä ei voinut erehtyä. Merkki sinänsä ei ollut yliluonnollinen, mutta ennustus oli yliluonnollinen. Paimenet eivät pyytäneet merkkiä, mutta saivat sen kuitenkin. Enkeli ei käskenyt heidän mennä heti lapsen luo, mutta oli itsestään selvää, että he menisivät. 
13.Joskin maan päällä oltiin tietämättömiä siitä, mitä oli tapahtumassa, taivas seurasi tapahtumaa sitäkin suuremmalla innolla. Enkelien muodostama sotajoukko tuli meitä ympäröivästä näkymättömästä maailmasta ja välitti sanoman rauhasta ja pelastuksesta (vrt. Ilm 5:9 ja 12). "Sotaväki (stratia)", sotilasosastoa tarkoittava ilmaisu, jota vanhassa kreikassa tavallisesti käytettiin. Tämä joukko ei kuitenkaan tullut käydäkseen sotaa, vaan julistamaan rauhaa. 
14.Se, jota tässä julistetaan, ei synny inhimillisistä tunteista. Se ei ole myöskään poliittisin ehdoin tehty eikä sovitteluratkaisuun perustuva rauha. Jeesus sanoi, että hän ei tullut tuomaan maan päälle rauhaa, vaan miekan (Matt 10:34-39; Luuk 12:51-53). Kyse on siitä rauhasta, joka "syntyy" ihmisen päästessä oikeaan suhteeseen Jumalan kanssa, kun hän kokee syntien anteeksiantamuksen, Luuk 1:77. 
15.Näkyä seurasi välittömästi toiminta. Paimenet eivät sanoneet menevänsä katsomaan, oliko heidän näkemänsä totta. He lähtivät katsomaan sitä, mikä oli heille ilmoitettu. Asiasta ei käyty mitään keskustelua. "Vapahtaja" oli syntynyt maailmaan! 

16.Sana "löysivät (aneuriskè)" osoittaa, että he saivat etsiä tietä päästäkseen perille. He löysivät lapsen etsittyään sitä. 
17.Yksinkertaisimmat ja halveksituimmat ihmiset saivat ensimmäisinä julistaa uutisen vastasyntyneestä kuninkaasta. Eivät vain Maria ja Joosef, vaan muutkin ihmiset saivat tietää, mitä lapsesta oli sanottu. 
18.Muut ihmettelivät, mutta Maria ei. Hän tiesi, että hänen saamansa lapsi oli Jumalan Poika. Monet muutkin Marian ja Joosefin lisäksi saivat siis kuulla paimenten kertomuksen, mutta luonnollisesti Maria otti sanat vastaan aivan toisella tavalla kuin muut. Hän ei ihmetellyt, vaan täyttyi pyhällä pelolla. Hän mietti kuulemaansa ja toisti ajatuksissaan kaikki ne yksityiskohdat, jotka enkeli Gabriel ja paimenet olivat sanoneet, ja vertasi niitä nyt kokemaansa toteutumiseen. 
20.Paimenet saivat siunauksen elämäänsä ja kiittivät Jumalaa kuten ensimmäiset kristityt (Apt 2:47). Se kiittävien ihmisten joukko, minkä nämä paimenet näin aloittivat, on sen jälkeen ollut olemassa kaikkina aikoina. 
Jeesus tuodaan pyhäkköön 

21.Ympärileikkaus tapahtui lain mukaisesti (1 Moos 17:12; Gal 4:4). Lain mukaan pojan syntyessä piti suorittaa kolme pyhää toimitusta: a) ympärileikkaus kahdeksantena päivänä, liiton merkki (3 Moos 12:3), b) pyhittäminen Herran edessä (2 Moos 13:2), c) äidin puhdistautuminen neljänkymmenen päivän kuluttua (3 Moos 12:4). Jeesus kasvoi kaikessa toisten tavoin (Hebr 2:17; 4:15). Hän oli synnitön, mutta se ruumis, jonka hän otti itselleen, oli inhimillisten heikkouksien kahleissa ja kuolevainen. Hänen nöyryyteensä kuului, että hän alistui inhimillisiin säädöksiin ja menoihin. 

22.3 Moos 12:1:n mukaan äiti oli saastainen seitsemän päivän ajan lapsen synnyttämisen jälkeen. Sen jälkeen hän ei saanut 33 päivään koskettaa mitään pyhää eikä tulla temppeliin. 40 päivän kuluttua hänen tuli puhdistautua laissa säädetyllä tavalla. Sana "asettaa" viittaa määräykseen, että kaikki esikoiset piti lunastaa uhrilla (2 Moos 13:2-12). Tämä säädös muistuttaa israelilaisten perheiden pelastumisesta rangaistuksen kohdatessa Egyptiä (2 Moos 13:14-16). Sana "heidän" tarkoittaa Joosefia ja Mariaa. Jos Maria oli säädösten mukaan saastainen, oli melko varmaa, että Joosefkin oli. 
23.Lainaus on 2 Moos 13:12:sta. Sana "laki" esiintyy tässä luvussa viisi kertaa, useammin kuin koko muussa evankeliumissa. Paavali korostaa, että Jeesus syntyi lain alaisuudessa (Gal 4:4). Laki ei vaatinut lasta vietäväksi Jerusalemiin. Puhdistus koski äitiä, Herran eteen asettaminen koski poikaa. Sanonnalla "joka avaa äidinkohdun" tarkoitetaan esikoista. 
24.Varsinainen uhri oli karitsa polttouhriksi ja kyyhkynen syntiuhriksi, mutta köyhiä varten oli olemassa vaihtoehto. Karitsan asemesta saatiin uhrata kaksi kyyhkysenpoikaa. Jae tuo esiin Joosefin ja Marian suuren köyhyyden. Hän, joka itse oli Jumalan Karitsa, oli maan päällä sellaisten ihmisten huostassa, joilla ei ollut varaa ostaa karitsaa. Heillä ei ollut kyyhkysiä mukanaan. He maksoivat niiden hinnan yhteen niistä kolmestatoista raha-arkusta, jotka olivat naisten esipihassa. 
25.Tämä Simeon on muutoin aivan tuntematon. Simeon oli hyvin tavallinen juutalainen nimi. Hengellisen elämän taso oli siihen aikaan heikko, mutta oli toki muutamia jumalaapelkääväisiä. Vain Luukas on Ut:ssa käyttänyt sanaa, joka on tässä käännetty »hurskas» "(eulabês)". Se kuvaa henkilöä, joka on harras uskonnollisten velvollisuuksiensa noudattamisessa. "Odottaa (prosdekhomai)" kuvaa järkkymätöntä, määrätietoista odottamista. Henkilö, joka on täynnä odotusta, kiinnittää koko ajan huomionsa siihen, mikä on tulossa. Vrt. j. 38. Herraansa tulevaksi odottava palvelija on aina kaikkein uskollisin palvelija. 

27.Ellei Simeon olisi tuona päivänä totellut Hengen ääntä, hän olisi kulkenut elämänsä suurimman tapahtuman ohi. Elleivät Maria ja Joosef olisi noudattaneet Herran käskyä (j. 24), he olisivat jääneet ilman suurta kokemusta. Simeon ohjattiin siihen temppelin osaan, jossa yleinen jumalanpalvelus tavallisesti pidettiin, nimittäin naisten esipihaan. Ks. Matt 21:12. Simeonin tulo Hengen vaikutuksesta ei merkitse sitä, että hän olisi ollut hurmoksellisessa tilassa, vaan että hän koki hengellistä johdatusta. Hän oli »Hengessä» (Ilm 1:10), Hengen johdatettavana. 
28.Simeonin ei tarvinnut kysyä, kuka lapsi oli. Pyhä Henki ohjasi häntä. Elisabetin, Marian ja Simeonin ylistyslaulut ovat perätysten. Kukin alkaa siitä, mihin edellinen päättyy. 
29.Sanat eivät välttämättä tarkoita sitä, että hän oli vanha mies, joka ajatteli kuolemaa. Odottamisen aika oli nyt päättynyt. Hän tiesi tämän olevan elämänsä kohokohdan. Hän ei saisi koskaan kokea mitään suurempaa. Vrt. Jaakobin sanoja, kun hän sai nähdä jälleen Joosefin, 1 Moos 46:30. 
30.Nähdä Kristus uskon silmin on nähdä autuus, pelastus täydellisenä, sillä kaikki sisältyy häneen. 
31.Simeon oli selvillä siitä, että Jumalan valmistamaa pelastusta ei voitu rajoittaa vain juutalaisiin vaan se kuului kaikille ihmisille. Jo Sakariaan ylistyslaulussa, 1:69 s., on selviä piirteitä Luukkaan esitykselle ominaisesta koko maanpiiriä koskevasta pelastuksesta. Se, mitä Herra oli ilmaissut Simeonille temppelissä (j.30), tulisi todelliseksi koko maailmalle. 
32.Pakanat olivat pimeydessä ja odottivat valoa. Tässä se tuli! Juudan kansalle oli kunnia, että Messias syntyi heidän keskellään. "Pakanat (ethnos)" tarkoitti alun perin suurta ihmisjoukkoa, sen jälkeen kansakuntaa tai rotua ja sittemmin muita kansoja kuin Israelia, jota kutsuttiin sanalla kansa "(laos)" eli Jumalan kansa. 
33.Jo paimenten käynnin jälkeen vanhemmat ihmettelivät sitä, mitä lapsesta sanottiin. Simeon kertoi paljon enemmän kuin paimenet. Hän ei puhunut vain valosta ja kirkkaudesta, vaan myös pelastuksesta maksettavasta kalliista hinnasta. Oli merkillistä, että täysin tuntematon mies saattoi tietää niin paljon heistä. 
34.Simeon ei siunannut lasta, vaan Mariaa ja Joosefia. Ei olisi ollut soveliasta, että hän olisi lausunut siunauksen Korkeimman Pojalle. Simeonin ennustus korosti sitä, että kukaan ei voisi olla puolueeton Jeesukseen nähden. Profeetallinen henki ilmaisi hänelle, että Joosef ei olisi elossa tämän tapahtuessa. 
Toiset lankeaisivat, toiset nousisivat Jeesuksen kohdatessaan. Hänestä tulisi kompastuskivi (Jes 8:14; Room 9:33; 1 Piet 2:8) niille, jotka rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta (Joh 3:19), mutta toisille hän tulisi pelastukseksi (Room 6:4-9; Ef 2:8). 
35.Marian sielu lävistettiin, kun Jeesus hylättiin ja ristiinnaulittiin. Mitä suurempi etuoikeus, sitä syvemmät haavat. Mitä lähempänä Kristusta, sitä lähempänä miekkaa. "Romfaia" tarkoittaa suurta ja leveää miekkaa, jota barbaarit käyttivät. Sanaa käytetään Goljatin miekasta (1 Sam 17:51) Septuaginta-käännöksessä. Maria ei ymmärtänyt näitä sanoja nyt, kun Jeesukseen liittyi kaikkia suuria lupauksia. Mutta ristin juurella hän tulisi ymmärtämään ne. Jeesus koettelisi monen ajatukset ja mielipiteet, ja ihmiset joutuisivat pakostakin ottamaan kantaa häneen. 
36.Asser oli yksi hävinneistä sukukunnista. Muutamia sen jäseniä oli kuitenkin vielä elossa, ja he pitivät sukuluettelonsa hyvässä järjestyksessä. Sana "naisprofeetta" esiintyy Ut:ssa vain tässä ja Ilm 2:20:ssa. Vanhat kreikkalaiset kirjailijat käyttivät sanaa naisesta, joka tulkitsi oraakkelivastauksia, mutta tässä se tarkoittaa naista, joka toi sanoman Jumalalta. 
37.Alkutekstistä ei käy selvästi ilmi, oliko Hanna silloin 84-vuotias, vai oliko hän elänyt 84 vuotta jäätyään leskeksi. Samalla tavalla kuin Henki vei Simeonin temppeliin (j. 27), hän johdatti Hannaa pysymään siellä. 
38.Hanna piti pyhänä velvollisuutenaan puhua lapsesta, joka tuo Israelille lohdutuksen. 
Matka Nasaretiin 

39.Nasaret oli vähäpätöinen pieni kaupunki Galileassa (Joh 1:46). Siellä Jeesus asui lähes koko maallisen elämänsä ajan. Kukaan neljästä evankelistasta ei kerro kaikkia yksityiskohtia tältä ajanjaksolta. Niinpä Luukas ei ole ottanut mukaan pakoa Egyptiin eikä kertonut syytä, miksi he eivät sieltä tultuaan palanneet Beetlehemiin vaan Nasaretiin. Luukas ja Matteus täydentävät toisiaan sekä tässä asiassa että muissa Jeesuksen ensimmäisten vuosien tapahtumissa. 
40.Jae kuvaa Jeesuksen ihmisyyttä. Luukas on aikaisemmin (1:80) käyttänyt näitä sanoja Johannes Kastajasta. Silloin hän sanoi myös Johanneksen vahvistuneen »hengessä», kun taas tässä hän ilmoittaa lisäyksenä ruumiillisen kehityksen kuvaukseen, että Jeesus "täyttyi viisaudella". Jeesus kehittyi kaikin puolin tavallisella, inhimillisellä tavalla. Viisaus lisääntyi ruumiillisen kypsymisen myötä. 
Jeesus 12-vuotiaana temppelissä 

41.Huolimatta 2 Moos 23:17:ssa ja 5 Moos 16:16:ssa olevista määräyksistä, joiden mukaan kaikkien israelilaisten piti mennä temppeliin kolmesti vuodessa juhlille, oli yhä tavallisempaa matkustaa Jerusalemiin vain pääsiäisenä. 
42.Kaikkien juutalaisten tavoitteena oli päästä ainakin kerran eläessään juhlille Jerusalemiin. Täyttäessään kolmetoista vuotta juutalaisesta pojasta tuli lain poika. Hänen piti silloin myös alistua niihin velvoitteisiin, jotka lain mukaan hänelle kuuluivat. Tähän valmistuminen kesti monta vuotta. Viisivuotiaana hän alkoi opetella lakia. Täytettyään kaksitoista hän oli itse vastuussa lain noudattamisesta, ja kolmetoistavuotispäivänään hän alkoi kantaa ensimmäisen kerran raamatunlausekoteloita "(fylaktêria)". Ks. Matt 23:5. Ei tiedetä, oliko Jeesus ollut mukana joillakin aikaisemmilla juhlilla. Tämä on ainoa tapahtuma, joka hänen poikavuosiltaan on tiedossa. 
43.Tapaus osoittaa Marian ja Joosefin luottaneen Jeesukseen. 
44.Yhden tai useamman kylän asukkaat muodostivat karavaaneja ja matkustivat yhdessä juhlille ja sieltä pois. Jakeen 44 mukaan he etsivät päivän ajan Jeesusta ystävien ja sukulaisten joukosta. 

46.Vanhemmat etsivät Jeesusta kolme päivää. Tämä voidaan eräässä mielessä rinnastaa niihin kolmeen päivään, jotka myöhemmin kuluivat hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa välillä. Rabbiinit istuivat temppelissä luultavasti penkeillä ympyrässä, kun taas heidän kuulijansa istuivat maassa heidän keskellään. Kuuntelijoiden joukossa oli Jeesus, eikä hän tyytynyt vain kuuntelemaan. Hän teki kysymyksiä. Tämä oli hänen ainoa mahdollisuutensa saada teologista opetusta synagoogassa annetun lisäksi. 
47.Pojalla oli syvä tiedonjano. Ei ole kovinkaan vaikea esittää kysymyksiä, joihin kukaan ei osaa vastata, mutta poika osasi vastatakin. Tämä paljasti hänen älyllisen ja hengellisen tietämyksensä. 
48.On selvää, että vanhemmat eivät olleet odottaneet mitään tällaista ja olivat pojastaan huolestuneita. 
49.Tässä Jeesus ensimmäisen kerran kutsuu Jumalaa Isäksi. Ristillä hän lausui sen viimeisen kerran: »Isä, sinun käsiisi ... » (Luuk 23:46). Jeesuksen vastaus Marian nuhtelevaan kysymykseen sisältää rakkaudellisen ja hienotunteisen, mutta myös selvän ja välttämättömän hengellisen irrottautumisen äidistä: »Minähän olen Jumalan Poika (1:35), ja minun täytyy olla Isäni huoneessa.» Se, mitä Marian pojasta aikaisemmin oli sanottu Jumalan Poikana (1:35), Messiaana (2:11) ja Israelin ja koko ihmissuvun Vapahtajana (2:30) tulee nyt esiin. Alkutekstin mukaan »niissä, mitkä minun Isäni ovat» voidaan tulkita: Isäni käsissä, vallassa, huoneessa ja toiminnassa. Ilmaisu kattaa nämä kaikki. 

51.Välttämättömästä vanhemmista irtautumisesta huolimatta Jeesus alistuu neljännen käskyn velvollisuuksiin ja alamaisuuteen. 
 


Sivun alkuun

©2018 LUUKKAAN EVANKELIUMI - suntuubi.com