Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 3 

Jeesus valmistautuu tehtäväänsä 

Johannes Kastaja 
(Matt. 3:1-12; Mark. 1:1-8; Joh. 1:19-28) 
Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuotena - kun Pontius Pilatus oli Juudean maaherrana, Herodes Galilean neljännesruhtinaana, hänen veljensä Filippos Iturean ja Trakonitiksen neljännesruhtinaana ja Lysanias Abilenen neljännesruhtinaana 
2. ja kun Hannas ja Kaifas olivat ylipappeina - tuli Jumalan sana erämaassa Johannekselle, Sakariaan pojalle. 
3. Hän vaelsi kaikkialla Jordanin ympäristössä ja saarnasi parannuksen kastetta syntien anteeksi saamiseksi, 
4. niin kuin on kirjoitettu profeetta Jesajan sanojen kirjassa: 
        "Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi! 
5.      Jokainen laakso täytettäköön, jokainen vuori ja kukkula tasoitettakoon, mutkat tulkoot suoriksi ja louhikot tasaisiksi teiksi. 
6.      Ja kaikki liha saa nähdä Jumalan lähettämän pelastuksen.'" 
7. Johannes sanoi väkijoukoille, jotka tulivat hänen kastettavakseen: "Te kyykäärmeiden sikiöt! Kuka on neuvonut teitä pakenemaan tulevaa vihaa? 
8. Tehkää siis hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy, älkääkä ruvetko ajattelemaan: 'Onhan Abraham meidän isämme.' Minä sanon teille, että Jumala voi näistä kivistä herättää lapsia Abrahamille. 
9. Kirves on jo pantu puiden juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen." 
10. Ihmiset kysyivät häneltä: "Mitä meidän siis pitää tehdä?" 
11. Hän vastasi heille: "Jolla on kaksi paitaa, antakoon toisen sille, joka on ilman, ja se, jolla on ruokaa, tehköön samoin." 
12. Myös publikaaneja tuli kastettavaksi, ja he kysyivät häneltä: "Opettaja, mitä meidän pitää tehdä?" 
13. Hän sanoi heille: "Älkää vaatiko enempää kuin teille on säädetty." 
14. Myös sotilaat kysyivät häneltä: "Entä mitä meidän pitää tehdä?" Hän vastasi: "Älkää ryöstäkö älkääkä kiristäkö keneltäkään vaan tyytykää palkkaanne." 
15. Kun kansa oli odotuksen vallassa ja kaikki ajattelivat sydämessään, mahtoiko Johannes olla Kristus, 
16. Johannes vastasi kaikille ja sanoi: "Minä kastan teidät vedellä, mutta on tulossa minua väkevämpi, jonka kenkien nauhojakaan en kelpaa avaamaan. Hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä ja tulessa. 
17. Hänellä on kädessään viskain, ja hän puhdistaa puimatantereensa. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa." 
18. Monilla muillakin tavoin Johannes kehotti kansaa julistaessaan evankeliumia. 
19. Mutta kun hän nuhteli neljännesruhtinas Herodesta tämän veljen vaimon Herodiaan tähden ja kaiken sen pahan tähden, mitä Herodes oli tehnyt, 
20. niin Herodes kaiken lisäksi teki senkin, että sulki Johanneksen vankilaan. 
21. Jeesuksen kaste 
(Matt. 3:13-17; Mark. 1:9-11) 
Kun kaikkea kansaa kastettiin ja myös Jeesus oli saanut kasteen, tapahtui hänen rukoillessaan, että taivas aukeni 
22. ja Pyhä Henki laskeutui hänen päälleen ruumiillisessa muodossa, kuin kyyhkynen. Ja taivaasta kuului ääni: "Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt." 
23. Jeesuksen sukuluettelo 
(Matt. 1:1-17) 
Jeesus oli noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen, kun hän aloitti toimintansa. Hänen luultiin olevan Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika, 
24. Eeli Mattatin, tämä Leevin, tämä Melkin, tämä Jannain, tämä Joosefin, 
25. tämä Mattitjan, tämä Aamoksen, tämä Nahumin, tämä Heslin, tämä Naggain, 
26. tämä Mahatin, tämä Mattitjan, tämä Simein, tämä Joosekin, tämä Joodan, 
27. tämä Joohananin, tämä Reesan, tämä Serubbaabelin, tämä Sealtielin, tämä Neerin, 
28. tämä Melkin, tämä Addin, tämä Koosamin, tämä Elmadamin, tämä Eerin, 
29. tämä Jeesuksen, tämä Elieserin, tämä Joorimin, tämä Mattatin, tämä Leevin, 
30. tämä Simeonin, tämä Juudan, tämä Joosefin, tämä Joonamin, tämä Eljakimin, 
31. tämä Melean, tämä Mennan, tämä Mattatan, tämä Naatanin, tämä Daavidin, 
32. tämä Iisain, tämä Oobedin, tämä Booaksen, tämä Salmonin, tämä Nahsonin, 
33. tämä Amminadabin, tämä Adminin, tämä Arnin, tämä Hesronin, tämä Pereksen, tämä Juudan, 
34. tämä Jaakobin, tämä Iisakin, tämä Abrahamin, tämä Terahin, tämä Naahorin, 
35. tämä Serugin, tämä Reun, tämä Pelegin, tämä Eeberin, tämä Selahin, 
36. tämä Keenanin, tämä Arpaksadin, tämä Seemin, tämä Nooan, tämä Lemekin, 
37. tämä Metuselahin, tämä Hanokin, tämä Jeredin, tämä Mahalalelin, tämä Keenanin, 
38. tämä Enoksen, tämä Seetin, tämä Aadamin ja tämä Jumalan.

 


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 2:51-3:38)

51.Välttämättömästä vanhemmista irtautumisesta huolimatta Jeesus alistuu neljännen käskyn velvollisuuksiin ja alamaisuuteen. 
Johannes Kastajan toiminta 

1.Luvun ensimmäisistä jakeista ilmenee se tosiasia, että Israel ei ollut siihen aikaan vapaa maa. Sekä poliittiset että uskonnolliset olot olivat hyvin vaikeat. Tiberius tuli Augustuksen jälkeen Rooman keisariksi. Hän aloitti hallituskautensa vuonna 14 jKr. ja hallitsi viisitoista vuotta noin vuoteen 28-29 saakka. Hän oli Augustuksen vävy ja hallitsi itse asiassa kaksi vuotta yhdessä tämän kanssa ja kolmetoista vuotta yksin. Pontius Pilatus oli maaherrana vuodesta 26 vuoteen 36 jKr. Neljännysruhtinas Arkelaus, joka oli hyvin huono hallitsija, pantiin viralta vuonna 6 jKr., ja hänen hallitusalueensa (Juudea, Samaria ja Idumea) annettiin roomalaisen maaherran hallittavaksi. Pilatus oli näistä kuudes. Hän tuli erityisen tunnetuksi Jeesuksen tuomarina (Matt 27:2). Neljännysruhtinaat hallitsivat neljättä osaa valtiosta. Kun kuningas Herodes kuoli vuonna 4 eKr. hallittuaan 40 vuotta, valtakunta jaettiin hänen kolmen poikansa kesken. Herodes Antipas hallitsi Galileaa ja Pereaa (v. 4 eKr. - 39 jKr.), Filippus sai Iturean ja Trakonitiinmaan (v. 4 eKr. - 33 jKr.) - hän rakensi mm. Filippuksen Kesarean - ja Arkelaus mm. Juudean. Viimeksi mainittu erotettiin virastaan. Tässä mainittu Filippus ei ole sama, josta puhutaan Matt 14:3:ssa, ja jonka vaimon kanssa Antipas meni naimisiin. Lysaniaasta tiedetään hyvin vähän. Abilene oli muiden tässä mainittujen alueiden pohjoispuolella Damaskosta länteen. 
2.Hannas oli ylipappina vuodesta 6 vuoteen 15 jKr., jolloin Rooman maaherra Gratus erotti hänet virasta. Hänen viisi poikaansa tulivat ylipapeiksi hänen jälkeensä. Kaifas (v. 18-36) oli hänen vävynsä. Luukas käyttää tässä yksikkömuotoa. Hän tiesi, että virallisesti oli olemassa vain yksi ylimmäinen pappi, Kaifas, mutta Hannaalla oli edelleen erittäin paljon valtaa. Jeesus vietiin tämän luokse (Joh 18:13). Johanneksella ei ollut hienoa arvonimeä, kuten muilla näissä jakeissa mainituilla, mutta hän eli Jumalan yhteydessä ja hänestä tuli Herran valittu ase. Hän sai selvän kutsun palvelustehtävään, kuten esim. Jesaja (l. 6) ja Jeremia (l. 1) olivat saaneet ennen häntä. "Sana tuli" pakottavana voimana hänelle hänen ollessaan autiomaassa. Jeesuksesta ei koskaan sanota, että Jumalan sana olisi tullut hänelle. Hän oli ihmiseksi tullut Sana (Joh 1:14). 

3.Johannes toimi suurimmaksi osaksi Jordanin laaksossa Jerikon ympäristössä. Siellä oli rauhallista, mutta sinne ei ollut pitkä matka pääkaupungista Jordanin itäpuolelle johtavalta päätieltä. Kastaminen uskonnollisena toimituksena ei ollut vasta Johanneksen käyttöön ottama. Sekä pakanallisessa että juutalaisessa maailmassa pyhiä peseytymisiä käytettiin ilmaisuna siitä, että henkilö erottautui palvontaan liittyvästä ja/tai siveellisestä epäpuhtaudesta, mikä oli edellytyksenä yhteydelle jumalien/Jumalan kanssa. Samoin tapahtui, kun pakana siirtyi juutalaisuuteen. Hänen saastaisuutensa pestiin hänestä kasteella (proselyyttikaste). Uutta Johanneksen kasteessa oli se, että hän julisti tällaisen kasteen olevan välttämätön -juutalaisille. Näin hän asetti heidät saastaisten pakanoiden kanssa samalle tasolle! Antaessaan Johanneksen kastaa itsensä he tunnustivat itselleen ja julkisesti syntiensä vakavuuden. Jumala haluaa aloittaa työnsä alusta niissä ihmisissä, jotka nöyrästi tekevät parannuksen. Hän antaa heidän syntinsä anteeksi, puhdistaa kansansa (1:77) ja siten valmistaa heidät ottamaan vastaan tulevan Messiaan, jotta he voisivat päästä Jumalan valtakuntaan. Kreikan sana, jota tässä käytetään parannuksesta, on "metanoia", joka tarkoittaa 'mielenmuutosta'. Toisessa kohdassa (1:16) käytetään verbiä "epistrefè". Sen merkitys on 'kääntyä takaisin', 'muuttaa elämäntyyliä'. 
4.Luukas ei kuvaa Kastajan aistinautinnoista kieltäytyvää elämäntapaa, kuten Markus (1:6), vaan keskittyy hänen kutsumukseensa (j.4-6) ja julistukseensa (j. 7-18). Luukas näkee hänen lähettämisensä Jesajan (40:3-5) ennustuksen täyttymisenä. Johannes raivaa tietä suurelle kuninkaalle, Messiaalle, jotta tämä voi astua esiin ja suorittaa Jumalan pelastavan työn kaikkien ihmisten "(kaiken lihan)" edestä. Historiallisesti nähtynä profeetta puhuu Israelin palaamisesta Babyloniasta erämaan läpi - profeetallisesti Herran tulemuksesta. Johannes on vain "ääni". Hän itse jää täysin hänelle uskotun sanoman varjoon. 
7.Ei vain Johannes kulkenut puhumassa kansalle (j. 3), vaan myös kansa tuli hänen luokseen. Juutalaiset toivoivat ja uskoivat, että heidän etuoikeutensa kansana pelastaisi heidät muita kansoja kohtaavista rangaistuksista. Monet halusivat paeta vihaa, mutta eivät tahtoneet luopua siitä, mikä aiheutti vihan. Luukas esittää lyhyesti Johanneksen julistuksen ytimen ja painottaa erityisesti vastauksia, joita hän antoi eri ihmisten kysymyksiin: kansalle (j. 10 s.), publikaaneille (j. 12 s.) ja sotilaille (j. 14). 
8.Johannes julisti pyhyyttä, ei luottamista kantaisiin. Juutalaiset olivat erityisen ylpeitä siitä, että he polveutuivat Aabrahamista. Tämä oli myös heidän tulevaisuuden toivonsa peruste. Mutta Jumala ei ole rajoittunut yhteen kansaan. Jos Israel pettää hänen luottamuksensa, hän voi yhdellä sanalla luoda uuden kansan, niin kuin hän loi Aadamin tomusta. Johannes Kastaja vaati parannusta, kääntymystä, jonka Jumala itse vaikutti ja joka näkyy elämässä - silloin se ei jäänyt vain heikoksi toiveeksi tulla toisenlaiseksi ja paremmaksi ihmiseksi. 
9.Puita ei vielä ollut kaadettu, mutta varoitus oli selvä. Tuomio olisi täydellinen - juurineen. Messiaan tulo merkitsisi näin ollen sekä pelastusta että tuomiota. 
10.Juutalaiset opettajat hylkäsivät hänen oppinsa (7:30), mutta toiset heräsivät kyselemään. He pelästyivät vakavaa sanomaa. On hyvä merkki, kun ihmisillä on kysyttävää (Apt 2:37; 16:30). 
11.Johannes ei julistanut vaikeasti käsitettävää oppia, vaan uutta elämäntapaa, joka ilmeni lähimmäisenrakkautena. Vrt. Miika 6:8 ja Matt 5:40. "Ihokas" oli vähiten välttämätön alusvaate, paita "(khitèn)". Tässä ei tarkoiteta päällysvaatteena käytettävää, tarpeellisempaa vaatetta "(himation)". Johannes kohdisti sanansa luokseen tulevan ihmisen arkaan paikkaan. Sen tähden kukin ryhmä sai oman sanomansa. 
12.Tässä Luukas mainitsee publikaanit ensimmäisen kerran. He olivat Rooman valtion virkailijoita, jotka perivät veroja ja maksuja. He olivat hyvin vihattuja juutalaisten keskuudessa myös siksi, että monet heistä hankkivat itselleen omaisuuksia perimällä korkeampia maksuja kuin oli säädetty. 
13.Johannes ei kieltänyt heitä olemasta publikaaneja, yhtä vähän kuin hän kielsi sotilaita toimimasta sotilaina (j. 14), mutta heidän piti toimia oikeudenmukaisesti. 
14."Sotamiehet (strateuomenoi)", oikeastaan 'marssilla olevat sotilaat', tarkoittaa aktiivipalveluksessa olevia. Nämä olivat tuskin roomalaisia sotilaita, vaan luultavasti Herodes Antipaan palveluksessa olevia tai Juudeassa palvelevia sotilaita. On mahdollista, että he avustivat publikaaneja (j. 12). Sotilaat saattoivat usein kohdella raa'asti siviiliväestöä. Sanan "kysyä" kieliopillinen muoto (imperfekti) korostaa alkukielessä sitä, että kysymys toistui. 
"Kiskoa (diaseiè)", ilmaisee jotakin hyvin väkivaltaista ja pelottavaa. Sotilailla oli alituinen kiusaus käyttää pakkokeinoja, sillä heillä oli valtaa. Heidät oli joskus helppo houkutella myös ansaitsemaan lisätuloja petoksella, väärillä syytöksillä tai vakoilulla. "Palkka (opsènion)" tarkoitti alun perin jotakin kypsennettyä (ruokaa) ja ostettua, annosta, maksua. "Opsènion" merkitsi myöhemmin mitä hyvänsä, mitä voi ostaa ja syödä, sittemmin se tarkoitti sotilaan palkkaa. Paavali käyttää sanaa "palkka" yksikössä sananjulistajan palkkiosta (2 Kor 11:8) ja puhuu monikossa synnin palkasta, Room 6:23. 
15.Jos Johannes olisi halunnut maallista valtaa, hän olisi voinut tässä vaiheessa saada osakseen kansan kunnioitusta ja arvonantoa huolimatta siitä, että hänen ulkomuodossaan ei ollut mitään puoleensavetävää. Messiaan odotus oli voimakasta, ja hän olisi voinut käyttää sitä hyväkseen, kuten muutkin aikaisemmin ja myöhemmin. Niin hän ei kuitenkaan tehnyt. 
16.Sanalla "väkevämpi" Johannes kuvaa Jeesusta Herrana ja asettaa itsensä vähäisintä orjaa alemmalle tasolle. Hänen kasteensa, niin tärkeä kuin se olikin, tapahtui vain "vedellä", kun taas Herran kaste tapahtuu "Pyhällä Hengellä ja tulella", se antaa täydellisen puhdistuksen synnistä ja täydellisen jumalayhteyden, joka tulee mahdolliseksi sen tähden, että ovi siihen on avattu Kristuksen Golgatan työn kautta. 
17.Jyvät puhdistettiin akanoista viskimen, eräänlaisen hangon avulla. Vilja heitettiin ilmaan tuulisella säällä, jolloin akanat lensivät pois, mutta jyvät putosivat maahan. 

18.Luukas korostaa, että hän on vain lyhyesti maininnut osan siitä, mitä Johannes julisti monissa eri tilaisuuksissa. Mutta ne harvat sanat, jotka hänen julistuksestaan ovat säilyneet, puhuvat selvää kieltään siitä, että hän oli todellinen saarnaaja. 
19.Neljännysruhtinas Herodes on sama Herodes Antipas, joka mainitaan jakeessa 1. Luukkaan tarkoitus ei ole kirjoittaa Herodeksen historiaa. Hän mainitsee tämän selvittääkseen taustaa sille, että Johanneksen julistus lopetettiin pakkokeinoin. Kun Johannes nuhteli neljännysruhtinasta, hän ei tehnyt sitä niin, että se olisi kiihottanut kansaa Herodesta vastaan. Josefuskin kuvailee juutalaisten katkeria tunteita tämän avioliiton johdosta. 
20.Se, mitä Herodes tässä teki, oli vielä pahempaa kuin hänen aikaisempi moraaliton käytöksensä. Hän vaiensi Jumalan sanan julistuksen. Hän kuunteli mielellään Johannesta, kunnes hänen omatuntonsa sai piston. Silloin hän ei enää tahtonut kuulla enempää. "Lisäksi teki senkin (prostithêmi)", ilmaisu, joka tarkoittaa lisäämistä tai hallitsemista. Luukas käyttää sitä 13 kertaa, muutoin se on Ut:ssa vain viidessä kohdassa. 
Jeesuksen kaste 

21.Jeesus ja Johannes tapasivat toisensa vain Jeesuksen kastetilaisuudessa. Alistumalla kastettavaksi Jeesus asettui samalle tasolle kuin syntiset, vaikka hän oli synnitön. Synti oli sulkenut taivaan, mutta Jeesuksen rukous aukaisi sen uudelleen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Luukas kirjoittaa Jeesuksen rukouksista. Myöhemmin hän kertoo niistä paljon. Kun taivas aukeni, se ei tapahtunut siksi, että Pyhä Henki pääsisi laskeutumaan maailmaan, vaan että taivaaseen avautuisi tie kaikille, jotka uskovat Poikaan. 
22.Jeesus ei saanut Pyhää Henkeä tässä. Pyhä Henki asui jo Jeesuksessa koko täyteydessään, eikä Jeesuksesta tullut Jumalan Poikaa ja palvelijaa - se hän oli jo. Mutta asia julistettiin tässä julkisesti ja vahvistettiin siten, että Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen kyyhkysen muodossa, ja Ps 2:7 ja Jes 42:1 olevat lupaukset täyttyivät. 
Jeesuksen sukuluettelo 

23.Leeviläiset aloittivat palveluksensa kolmenkymmenen vuoden iässä (4 Moos 4:47). Jeesuksen sukuluettelosta Matteus (1. 1) esittää kuninkaallisen linjan, kun taas Luukas seuraa verisiteiden linjaa. Se on Marian suku. Joosef oli syntyjään Jaakobin poika (Matt 1:16) ja avioliiton kautta Eelin poika, koska tämä oli Marian isä. Eihän sanota, että »Eelistä syntyi» Joosef. Vastaava suhde on Hesronilla 1 Aik 2:21-23. Luukkaan ajatus oli osoittaa, että Jeesus oli se luvattu Poika, jonka oli määrä syntyä vaimon siemenestä (1 Moos 3:15; Gal 4:4), toinen Aadam. Entisaikoina ei ollut tapana mainita äidin nimeä sukuluettelossa. Ilmaisu "niinkuin luultiin" osoittaa, että Luukas ei kirjoittanut Joosefin sukuluetteloa. Jeesushan ei ollut hänen poikansa. Hänen luultiin olevan. Matteus kirjoittaa selvästi, että Joosef oli Marian mies, ja että Jeesus syntyi Mariasta (Matt 1:16). Luukkaan oma tähänastinen kertomus osoittaa täysin selvästi (erityisesti 1:26-38), että Joosef ei ollut Jeesuksen isä. Luukas kirjoitti koko maailmalle, joten oli luonnollista, että hän kertoi Jeesuksen todellisen, Marian puoleisen sukuluettelon. Matteus kirjoitti juutalaisille ja esitti sen sukuluettelon, joka juridisesti oli pätevä, nimittäin Joosefin, vaikka hänkin osoittaa selvästi, että Joosef ei ollut Jeesuksen isä (1:16 ja 18-25). 
24.Matteuksen sukuluettelo etenee isästä poikaan, kun taas Luukas luettelee päinvastaisessa järjestyksessä, pojasta isään. Matteuksen tarkoitus oli osoittaa Jeesuksen olevan Aabrahamin poika, jossa kaikki maan sukukunnat tulisivat siunatuiksi, ja Daavidin valtaistuimen perillinen. Sen tähden hän aloitti Aabrahamista ja jatkoi Jaakobiin, Joosefin isään, Daavidin valtaistuimen miespuoliseen perilliseen. Luukas sen sijaan tahtoi osoittaa, että Kristus oli se, joka oli tuleva vaimon siemenestä, ja joka murskaisi käärmeen pään. Hän jatkoi sukuluetteloa aina Aadamiin saakka, alkaen Eelistä, neitsyt Marian isästä. 
25.Serubbaabelin ja Sealtielin kohdalla molemmat luettelot yhtenevät (Matt 1:12). 
28.Kumpikin sukuluettelo mainitsee neljätoista nimeä Aabrahamista Daavidiin, mutta Daavidista Baabelin vankeuteen Matteus mainitsee neljätoista, kun taas Luukkaalla on kaksikymmentäyksi nimeä. Eräänlainen symmetrinen järjestys näyttää aiheuttaneen sen, että Matteus jättää pois tiettyjä nimiä, kun taas Luukas haluaa antaa täydellisen historiallisen kuvauksen. 
Naatanista ks. 2 Sam 5:14; 1 Aik 3:5; Sak 12:12. Hän oli Salomon vanhempi veli ja Daavidin kolmas poika. Tämä on luonnollinen linja, Naatanin kautta, kun taas Matt 1:6 esittää kuninkaallisen linjan Salomon kautta. 
32.Daavidista Aabrahamiin nämä kaksi sukuluetteloa vastaavat toisiaan. Vrt. Ruut 4:18-22, jossa ovat nimet Perekseen asti. Tämä Nahasson oli hyvin huomattava mies, koska juuri hän johti Israelin kansaa sen vaeltaessa erämaan halki. Sen hän teki Juudan heimon päämiehen ominaisuudessa (4 Moos 2:3; 7:12-17; 10:14). Hänen sisarensa Eliseba meni naimisiin Mooseksen veljen Aaronin kanssa (2 Moos 6:23). 
33.Aminadab oli yksi Juudan heimon johtavista miehistä (4 Moos 1:7). Peres oli Serahin kaksoisveli (1 Moos 38:29-30). Nämä olivat Juudan poikia hänen poikansa vaimon Taamarin kautta. 
35.Eberin nimi merkitsee 'ympäri kulkeva'. Se viittaa paimentolaiseen tai matkustajaan. Hän sekä muut tässä jakeessa mainitut ovat tuntemattomia, paitsi että heidän nimensä esiintyvät sukuluetteloissa. 
36.Kainamin nimi ei esiinny luettelossa, mutta kylläkin Septuaginta-käännöksessä (1 Moos 11:12). Arfaksadia jotkut pitävät assyrialaisten kantaisänä. Nimi voi olla myös muunnos sanasta Ur (pa) kaìdim, joka on Kaldean Uurin hepreankielinen nimi. 

38.Aadamin polveutuminen Jumalasta on eri tasolla kuin Messiaan suhde Isään. Tässä lukijoita muistutetaan ihmissuvun jumalallisesta alkuperästä. Jeesus, toinen Aadam, aloittaa uuden ihmissuvun maan päällä. 
 

Sivun alkuun

©2018 LUUKKAAN EVANKELIUMI - suntuubi.com