Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 13 

Ellette tee parannusta, tuhoudutte 

Samaan aikaan muutamat paikalla olevista kertoivat Jeesukselle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhrieläintensä vereen. 
2. Jeesus vastasi heille: "Luuletteko, että nämä galilealaiset olivat syntisempiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska he saivat näin kärsiä? 
3. Minä sanon teille: eivät suinkaan! Mutta ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte. 
4. Entä ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni kaatui Siloassa heidän päälleen? Luuletteko, että he olivat syyllisempiä kuin kaikki muut ihmiset, jotka asuvat Jerusalemissa? 
5. Minä sanon teille: eivät suinkaan! Mutta ellette käänny, samoin te kaikki tuhoudutte."  
6. Vertaus hedelmättömästä viikunapuusta 
Jeesus kertoi tämän vertauksen: "Eräällä miehellä oli viinitarhassaan istutettuna viikunapuu. Hän meni etsimään siitä hedelmiä mutta ei löytänyt. 
7. Silloin hän sanoi viinitarhan hoitajalle: 'Jo kolmena vuotena olen käynyt etsimässä hedelmiä tästä viikunapuusta mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois! Miksi se vielä saisi laihduttaa maata?' 
8. Mutta viinitarhan hoitaja vastasi hänelle: 'Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi. Sillä välin minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. 
9. Ehkäpä se ensi vuonna tekee hedelmää. Jos ei, niin käske sitten hakata se pois.'"  
10. Jeesus parantaa koukistuneen naisen sapattina 
Jeesus oli opettamassa eräässä synagogassa sapattina. 
11. Siellä oli nainen, jossa oli ollut heikkouden henki kahdeksantoista vuotta. Hän oli koukistunut eikä lainkaan kyennyt oikaisemaan itseään. 
12. Nähdessään hänet Jeesus kutsui hänet luokseen ja sanoi: "Nainen, sinä olet päässyt heikkoudestasi."  
13. Sitten hän pani kätensä naisen päälle, ja heti tämä oikaisi itsensä ja ylisti Jumalaa. 
14. Mutta synagogan esimies närkästyi siitä, että Jeesus paransi sapattina. Hän rupesi puhumaan ja sanoi väkijoukolle: "On kuusi päivää, joina tulee tehdä työtä. Tulkaa silloin parannettaviksi älkääkä sapatinpäivänä." 
15. Herra vastasi hänelle: "Te tekopyhät! Eikö jokainen teistä päästä sapattina härkäänsä tai aasiaan pilttuusta ja vie sitä juomaan? 
16. Tätä Abrahamin tytärtä Saatana on pitänyt sidottuna jo kahdeksantoista vuotta. Eikö häntä olisi saanut päästää vapaaksi tästä siteestä sapatinpäivänä?"  
17. Kun hän sanoi näin, kaikki hänen vastustajansa olivat häpeissään, mutta kansa iloitsi kaikista niistä ihmeellisistä teoista, joita hän teki. 
18. Sinapinsiemen ja hapate 
(Matt. 13:31-33; Mark. 4:30-32) 
Niin Jeesus sanoi: "Minkä kaltainen on Jumalan valtakunta, ja mihin minä sitä vertaisin? 
19. Se on kuin sinapinsiemen, jonka mies otti ja kylvi puutarhaansa. Se kasvoi, siitä tuli puu, ja taivaan linnut tekivät pesänsä sen oksille."  
20. Vielä hän sanoi: "Mihin vertaisin Jumalan valtakuntaa? 
21. Se on kuin hapate, jonka nainen otti ja sekoitti kolmeen vakalliseen jauhoja. Lopulta koko taikina happani."  
22. Ahdas ovi 
(Matt. 7:13,14,21-23) 
Jeesus vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti matkallaan kohti Jerusalemia. 
23. Joku kysyi häneltä: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Mutta hän sanoi heille: 
24. "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, minä sanon teille, yrittävät päästä sisälle mutta eivät voi. 
25. Kun talon isäntä on noussut ja sulkenut oven, te jäätte seisomaan ulkopuolelle ja alatte kolkuttaa ovea sanoen: 'Herra, avaa meille!' Mutta hän vastaa teille: 'En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette.' 
26. Silloin te alatte selittää: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja sinä opetit meidän kaduillamme.' 
27. Mutta hän sanoo: 'En tunne teitä enkä tiedä, mistä olette. Menkää pois minun luotani, kaikki te vääryydentekijät.' 
28. Siellä on itku ja hammasten kiristys, kun näette Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on heitetty ulos. 
29. Tulijoita saapuu idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioivat Jumalan valtakunnassa. 
30. Ja on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi."  
31. Jerusalem, Jerusalem! 
(Matt. 23:37-39) 
Samalla hetkellä tuli muutamia fariseuksia sanomaan Jeesukselle: "Lähde pois täältä, sillä Herodes tahtoo tappaa sinut." 
32. Hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Tänään ja huomenna minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita, ja kolmantena päivänä saan työni päätökseen.' 
33. Kuitenkin minun pitää vaeltaa tänään, huomenna ja ylihuomennakin. Eihän sovi, että profeetta saa surmansa muualla kuin Jerusalemissa. 
34. Jerusalem, Jerusalem! Sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka on luoksesi lähetetty! Kuinka usein olenkaan halunnut koota yhteen sinun lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikasensa siipiensä suojaan. Mutta te ette ole tahtoneet. 
35. Kuulkaa siis: teidän huoneenne on jäävä hylätyksi. Mutta minä sanon teille: te ette näe minua, ennen kuin tulee se aika, jolloin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!'"

 


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 13:1-35)


Parannuskehotuksia 

1.Ei ollut kovinkaan harvinaista, että galilealaisten ja roomalaisten sotilaiden välillä syntyi kahakoita, mikä sitä paitsi oli vain alkusoittoa myöhemmin tapahtuville paljon pahemmille yhteenotoille. Tässä kerrottua tapausta ei ole muissa lähteissä, mutta se sopii täysin siihen kuvaan, jonka historia antaa Pontius Pilatuksesta. On mahdollista, että tässä mainitut galilealaiset olivat rikkoneet Rooman lakia pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemiin. Heidät oli surmattu temppelissä. "Samaan aikaan" - siis hänen puhuessaan lopun ajan merkeistä. Ehkä jotkut ymmärsivät tämänkin yhdeksi merkiksi. Jeesus selitti tapausta, mutta ei odotetulla tavalla. Sen sijaan että olisi tuominnut Pilatuksen tämän teon vuoksi, hän käänsikin tapahtuman vertaukseksi, joka puhui heidän omasta käyttäytymisestään. 
2.Tavallisen käsityksen mukaan onnettomuus oli rangaistus synnistä, vrt. Joh 9:2. Kun pakanat surmasivat nämä galilealaiset temppelissä, sen täytyi merkitä, että he olivat erityisen suuria syntisiä. Jeesus torjui tämän ajatuksen. Jeesukselle tapauksesta kertoneet ihmiset ehkä olivat Juudeasta eivätkä olleet kovinkaan myötämielisiä galilealaisille. Siksi he kertoivat asian määrätynlaista tyydytystä tuntien. 
3.Jeesus ei tuominnut galilealaisia eikä Pilatusta, vaan varoitti kaikkia läsnäolevia, että heille tapahtuisi samoin, elleivät he saisi vapautusta syyllisyydestään. Sana "samoin" voidaan tässä ymmärtää aivan kirjaimellisesti. Vain vilpitön parannus olisi voinut estää Jerusalemin hävityksen. Sitä parannusta ei tullut. 
4.Tästäkään tapahtumasta ei ole kerrottu muissa lähteissä, mutta ilmeisesti ne, jotka siihen aikaan olivat Jeesuksen kuulijoina, tunsivat sen hyvin. Siiloan lammikko ja vesijohto ovat Temppelialueen eteläpuolella, Tyropoionin laakson ja Kidronin laakson yhtymäkohdan lähellä. 

5.Jeesus käänsi ajatukset yksittäisistä onnettomuuksista syntiin ja syyllisyyteen yleensä. Hän puhui tässä profeetallisesti siitä, mitä tapahtuisi vajaat neljäkymmentä vuotta myöhemmin, jolloin kaikki kaupungin rakennukset tuhoutuivat Jerusalemin piirityksessä ja hävityksessä. 
Vertaus viikunapuusta 

6.Viinitarha oli erinomainen kasvupaikka viikunapuulle. Kyseessä oli selvästikin arvokas puu. Se ei kasvanut villinä tien varrella. Vertaus sopii hyvin asiayhteyteen, j a puu kuvaa ensi kädessä Israelia. Israel oli etuoikeutetussa asemassa kaikkiin muihin kansoihin verrattuna. Kansa oli johdatettu hedelmättömältä Egyptistä ja sijoitettu Kanaanin maahan. Täällä Herra piti siitä huolen. Tässä kuvatun kaltainen puu, josta muuten vain Luukas kertoo, tuottaa harvoin myöhemminkään hedelmää. 
7.On merkillistä, että viinitarhassa kasvava viikunapuu ei tuota hedelmää. Tavallisesti viikunapuu tulee täysikasvuiseksi kolmessa vuodessa, ja ellei se silloin ole kantanut hedelmää, ei ole paljonkaan toivoa, että se tuottaisi sitä myöhemminkään. Tämä puu sai vielä yhden »armon vuoden». Ennen tuomiota lausuttu, varoitus on sekin ilmaisu Jumalan rakkaudesta. Nuo kolme vuotta laskettiin siitä, jolloin viikunapuun voitiin säännönmukaisesti odottaa alkavan hedelmän tuottamisen - ei istuttamisajasta. "Kolmena vuotena" ei tarkoita kolmea kertaa, sillä viikunapuu tekee vuosittain kahdet hedelmät. 

8.Tarhuri oli saanut tehdä työtä puun hyväksi saamatta vaivan palkaksi mitään, mutta nyt hän pyysi vielä yhtä vuotta. Oli siis saatava aikaa parannuksen tekoon. 
9.Hän ei olisi silloinkaan halunnut hakata sitä pois, vaan vasta ehdottoman määräyksen saatuaan. "Mutta jos ei" puhuu selvää kieltään siitä, että armon aika on kerran auttamattomasti loppunut. 
Jeesus parantaa koukistuneen naisen 

10.Aikaa ja paikkaa ei ole mainittu, mutta kyseessä on viimeinen kerta, kun Jeesuksen sanotaan opettaneen tai ylipäätään olleen synagoogassa. Tämä tapahtui mahdollisesti Pereassa. Huomautus on yksinomaan Luukkaan evankeliumissa. 

11.Saatana oli pitänyt naista sidottuna 18 vuoden ajan (j. 16). Hänen tulonsa synagoogaan sellaisena kuin hän oli osoittaa hänen rakastaneen Jumalan huonetta ja siellä koettavaa yhteyttä. Hän saattoi tulla tällä kertaa sinne nimenomaan siksi, että Jeesus oli siellä. Naisia pidettiin Israelissa uskonnollisesti vähäarvoisempina kuin miehiä. He saivat istua synagoogassa erillään miehistä. Naisen tilan kuvaajalla on ollut lääketieteellistä tuntemusta. 
12.Synagoogassa oli paljon ihmisiä, mutta Jeesus kutsui juuri tätä naista. Jeesus paransi naisen omasta aloitteestaan, eikä hän edes koskettanut tätä. Hän vain julisti naisen terveeksi. Nainen ei edes kertonut sairaudestaan. Jeesus näki heti, mikä oli hänen vaivansa aiheuttaja. Sana "apolelysai" tarkoittaa tässä 'olla ja pysyä vapaana'. Nainen vapautui täydellisesti saatanan sitovasta voimasta. 
13.Ihme, joka oli täydellinen, tapahtui silmänräpäyksessä. Kun Jeesus paransi, tervehtymisestä ei ollut epäilystä. Sana ja teko kulkivat käsi kädessä. Nainen toimi oikein parannuttuaan. Hän ylisti Jumalaa. Kaikki, mitä Jeesus teki, tapahtui, jotta Jumala tulisi siten kirkastetuksi. 
14.Synagoogan esimies närkästyi sapattikäskyn rikkomisen vuoksi, mutta samanaikaisesti hän oli peloissaan tapahtuneen ihmeen johdosta. Siksi hän ei puhunut Jeesukselle, vaan alkoi sen sijaan nuhdella kansaa. Hän ei ollut ainoa, jolla oli tällainen asenne, ks. j. 17. Sapattikäsky merkitsi enemmän kuin hädässä oleva ihminen. Ihmettä ei kuitenkaan voitu tehdä tyhjäksi. Vaikka kukaan ei siitä huomauttanut, synagoogan esimies muisti varmastikin johtoasemansa ja arveli olevansa vastuussa siitä, mitä jumalanpalveluksessa tapahtui. Hän unohti, että nainen oli ollut sidottuna 18 vuotta ja kenties etsinyt monilta ihmisiltä apua sitä saamatta. Mies oli harmistunut Jeesukselle, mutta puhui kansalle. 
15.Sitä, mikä oli luvallista tehdä eläimen hyväksi, ei voitu pitää kiellettynä, kun kysymys oli kärsivästä ihmisestä. Jeesus ei puhunut ainoastaan synagoogan esimiehelle, vaan kaikille ulkokullatuille monikkomuodossa (j. 17). Ulkokultaisuutta oli sekin, että nuhdeltiin kansaa, kun haluttiin ojentaa Jeesusta. 

16.Sakkeusta sanottiin myöhemmin (19:9) Aabrahamin pojaksi. Tämä nainen oli "Aabrahamin tytär", hän kuului Israelin kansaan ja oli osallinen Jumalan kanssa tehtyyn liittoon. Ihmisten silmissä hän ei kuitenkaan ollut niin arvokas kuin härkä tai aasi. 
17.Jeesuksen sanoilla oli kahdenlainen vaikutus. Toiset tulivat iloisiksi, toiset häpesivät. Tämä on tuttu piirre Luukkaan kertomuksissa, sekä evankeliumissa että Apostolien teoissa. Hän tuo esiin Jeesuksen voiton ja hänen vastustajiensa tappion. Ihmiset käyttäytyivät asenteensa ja luonteensa mukaisesti. 
Vertauksia Jumalan valtakunnasta 

18.Näiden Jeesuksen sanojen taustana on synagoogan tapahtuma. Kertomukset sinapinsiemenestä ja hapatuksesta ovat vertauspari, joista toinen on otettu miehen, toinen naisen työelämästä. Niin ollen sekä miehet että naiset saattoivat ymmärtää Jeesusta. Vrt. 8:10. 
19.Sinapinsiemen oli pienin Palestiinassa viljeltyjen kasvien siemenistä. Se kasvaa hyvin nopeasti ja siitä tulee suurin viljelykasvi. Korostus on siinä, että pienikin alku kasvaa, jopa hyvin suureksi. Sinapinsiemen havainnollistaa tätä tosiasiaa. Jeesus on halunnut sanoa, että Jumalan valtakunta voi näyttää aluksi vähäiseltä ja mitättömältä, mutta lopulta se tulee käsittämään kaikki kansat. 
20.Jeesus etsi vertauskuvaa, joka voisi osoittaa Jumalan valtakunnan voiman, kun kysymyksessä on elämän luominen ja uudistaminen siveellisessä mielessä. Kysymys on vain Luukkaalla, mutta sitä seuraavan vertauksen kertoo myös Matteus. 
21.Ensimmäinen vertaus puhui nopeasta kasvusta, toinen kertoo sisäisestä muuttumisesta. Hapatus kuvaa muualla Raamatussa syntiä. Ks. 12:1; 2 Moos 12:15-20; 1 Kor 5:6-8 ja Gal 5:9. Kysymys on nopeasta, näkymättömästä ja hyvin voimakkaasta kehityskulusta. 
Jeesus puhuu ahtaasta ovesta 

22.Jeesus oli matkalla Jerusalemiin, mutta hän ei pitänyt kiirettä. Hän pysähtyi monessa paikassa matkan varrella. Jo 9:51:ssä sanottiin hänen lähtevän Jerusalemiin, ja siitä alkaen hän on ollut sinne matkalla. Tämä on Jeesuksen toinen vaellus Jerusalemiin hänen myöhemmän toimintakautensa aikana. Ajankohta on sama, josta kerrotaan Joh 11. luvussa. 
23.Ei tiedetä, mistä »joku» sai aiheen kysymykseensä. Rabbiineilla oli erilaisia näkemyksiä kyseisestä asiasta, kuten useat apokryfiset kirjat kertovat. (Esim. 4 Esra 7:55 ss.) Koko Israelin uskottiin kuitenkin pelastuvan lukuunottamatta muutamia harvoja syntisiä, jotka itse aiheuttivat tuomionsa. 
24.Jeesus ei antanut suoraa vastausta, mutta hänen sanansa olivat kyllä selvät. Hän oli käyttänyt ovikuvaa aiemminkin (Matt 7:13-14). Kilvoitteleminen kuvaa tässä kokosydämistä toimintaa jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Samaa sanaa käytetään urheilussa. Tällä ei tarkoiteta, että valtakuntaan pääsisi inhimillisten ponnistelujen avulla. Kysymys on asennoitumisesta. Ovi on ahdas, mutta se johtaa pelastukseen. 
25."Perheenisäntä" on tässä Kristus. Vrt. Matt 7:21. On turhaa yrittää avata ovea sen jälkeen, kun hän on sen sulkenut. Tässä mainitaan kaksi tapaa, miten yritetään päästä sisään, kun on liian myöhäistä. Ensin kolkutetaan ja huudetaan, sen jälkeen vedotaan selityksiin (j. 26), mutta mikään ei auta. Tästä syystä kilvoitteleminen on välttämätöntä (j. 24). 
26.Eräät rabbiinit kieltäytyivät opettamasta kadulla, mutta Jeesus ei tehnyt niin. Hän opetti kaikkialla, missä hän kulki. Ne, jotka sanoivat hänen opettaneen, eivät voineet samalla väittää ottaneensa vastaan tätä hänen opetustaan. 
27.Kukaan ei saa erityiskohtelua. Jeesus ei mainitse mitään tiettyä syntiä, jonka nämä ihmiset olisivat tehneet, mutta selvää on, että hän hylkää heidät täysin. Vrt. Ps 6:9. Lopussa on vain kaksi ryhmää: toinen on sisäpuolella, toinen ulkopuolella. 

28.Tämä sanonta esiintyy Matteuksella kuusi kertaa, Luukkaalla vain tässä. Se kuvaa sitä hirvittävää tilaa, jossa ovat Jumalan valtakunnan ulkopuolelle tietoisesti jääneet. Se puhuu mitä syvimmästä murheesta ja mitä katkerimmasta raivosta. Itkeminen ja hampaiden kiristely heidän nähdessään Aabrahamin viittaa siihen, että heillä on mahdollisuus nähdä autuaiden ilo. 
29.Kokoontuminen on juutalaisten opetuksessa tavallinen kuva taivaasta. Vrt. Jes 49:12. Tässä ei ole maantieteellistä rajoitusta. 
30.Sana "katso" kuvaa jotakin odottamatonta ja ihmeellistä. "Viimeiset" tarkoittavat niitä, jotka ovat kaukana Jumalan valtakunnasta ja armosta (Ef 2:17), kun taas "ensimmäisiä" ovat nämä lähellä valtakuntaa olevat, nimittäin juutalaiset (Room 9:4). 
Jeesusta varoitetaan Herodeksesta 

31.Ei ole ihme, että fariseukset varoittivat Jeesusta Herodeksesta. He katsoivat olevansa lähempänä Jeesusta kuin Herodesta, sillä Jeesusta pidettiin rabbiinina. Epäilemättä heidän sanomansa oli tosi, sillä muutoin Jeesus ei olisi vastannut heille tällä tavalla. 
32.Jeesus käytti sanaa »naaraskettu», halveksivinta ilmaisua, jonka hän keksi. Hän on voinut ajatella tämän sanoessaan myös Herodiasta. Tällä oli nimittäin hovissa kaikki valta käsissään. "Kettu" voi tarkoittaa tässä viekasta ihmistä, mutta vielä mieluummin vähäpätöistä ja arvotonta henkilöä. Jeesus ilmaisi tällä olevansa täysin vapaa ja riippumaton, niin ettei hän antanut Herodeksen eikä fariseusten juonien ja uhkausten rajoittaa toimintaansa. "Päästä määränsä päähän (teleioè)", 'täyttää, saattaa päätökseen'. Sanaa käytetään Hebr 2:10 kuvaamaan pelastuksen päämiehen »täydelliseksi tekemistä». 

33.Jeesuksen täytyi jatkaa vielä se vähäinen aika, joka oli jäljellä. Sana "pitää (dei)" viittaa jumalalliseen välttämättömyyteen, joka ohjasi Jeesuksen kaikkia tekoja. Tämän jakeen viimeiset sanat ovat lähinnä ivallinen kärjistys. "Ylihuominen" on sama kuin kolmas päivä jakeessa 32. Ristin varjo ulottui Pereaan saakka, jossa Jeesus oleskeli. Nyt hän lähti kulkemaan viimeistä matkaosuutta Jerusalemiin. 

34.Jeesus ajatteli surumielisenä Jerusalemia ja tiivisti tervehdykseensä vuosisatojen kaipauksen. Hän oli syvästi 'liikuttunut kaupungin asukkaiden välinpitämättömästi suhtautumisesta. Vuosisatojen aikana he olivat tuominneet ja surmanneet Herran sanansaattajia, ja he hylkäsivät myös Jeesuksen, Jumalan Pojan. Jeesus lausui tämän myös Jerusalemissa (Matt 23:37-39) kuolemaansa edeltävänä tiistaina. Sekä aika, paikka että asiayhteys ovat erilaiset näissä kahdessa lainauksessa. Mikään ei toki estänyt Jeesusta lausumasta samaa asiaa kahdessa tilanteessa. 

35.Nyt hän ei puhunut temppelistä enää Jumalan huoneena, vaan "teidän" huoneenanne, eikä hän tarkoittanut vain temppeliä, vaan koko kaupunkia. Jumala ei enää asunut heidän keskellään. Se oli lopullinen tuomio ja heidän suuri onnettomuutensa. Viimeisellä lauseella voi olla kolme merkitystä: 1) Se voi viitata siihen, mitä todellisuudessa tapahtui Jeesuksen tullessa Jerusalemiin (19:36 ss.). 2) Koska se toistettiin kaupunkiin saapumisen jälkeen, se saattaa tarkoittaa myös Jeesuksen toista tulemusta. 3) Edelleen se voi olla ennustus Israelin pelastumisesta lopun aikana (Room 11:25 ss.). 
Aterialla fariseuksen luona 


Sivun alkuun

©2018 LUUKKAAN EVANKELIUMI - suntuubi.com