Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 17 

Viettelykset ja anteeksianto 

(Matt. 18:6,7,21,22; Mark. 9:42) 
Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "On mahdotonta, että viettelykset jäisivät tulematta, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! 
2. Parempi olisi hänelle, että myllynkivi pantaisiin hänen kaulaansa ja hänet heitettäisiin mereen, kuin että hän viettelee syntiin yhdenkään näistä pienistä. 
3. Pitäkää varanne! Jos veljesi tekee syntiä, nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi. 
4. Vaikka hän seitsemästi päivässä tekisi syntiä sinua vastaan ja seitsemästi kääntyisi sinun puoleesi ja sanoisi: 'Minä kadun', anna hänelle anteeksi."  
5. Usko ja velvollisuus 
Apostolit sanoivat Herralle: "Lisää meille uskoa!" 
6. Niin Herra sanoi: "Jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran(13), te voisitte sanoa tälle silkkiäispuulle: 'Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen', ja se tottelisi teitä. 
7. Kuka teistä, jolla on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanoo tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? 
8. Eikö hän pikemminkin sano: 'Valmista minulle syötävää, vyöttäydy ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sen jälkeen saat sinä syödä ja juoda.' 
9. Ei kai hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty. 
10. Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'"  
11. Jeesus parantaa kymmenen spitaalista 
Ollessaan matkalla Jerusalemiin Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. 
12. Kun hän oli menossa erääseen kylään, häntä vastaan tuli kymmenen spitaalista miestä. Nämä jäivät seisomaan loitommaksi, 
13. korottivat äänensä ja huusivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" 
14. Heidät nähdessään Jeesus sanoi heille: "Menkää näyttämään itsenne papeille."  Ja mennessään he puhdistuivat. 
15. Huomattuaan parantuneensa yksi heistä kääntyi takaisin. Hän ylisti Jumalaa suureen ääneen, 
16. heittäytyi kasvoilleen Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti häntä. Tämä mies oli samarialainen. 
17. Niin Jeesus kysyi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? 
18. Eikö ollut muita, jotka olisivat kääntyneet takaisin ylistämään Jumalaa, kuin tämä muukalainen?"  
19. Ja hän sanoi miehelle: "Nouse ja mene. Uskosi on parantanut(14) sinut."  
20. Jumalan valtakunnan tuleminen 
(Matt. 24:23-28,37-41) 
Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi heille: "Ei Jumalan valtakunta tule silmin nähtävällä tavalla, 
21. eikä voida sanoa: 'Se on täällä' tai 'Se on tuolla', sillä Jumalan valtakunta on teidän keskellänne(15)."  
22. Ihmisen Pojan päivä 
Sitten Jeesus sanoi opetuslapsilleen: "Tulee aika, jolloin te toivotte näkevänne edes yhden Ihmisen Pojan päivistä mutta ette saa nähdä. 
23. Teille sanotaan: 'Hän on tuolla' tai 'Hän on täällä.' Älkää lähtekö minnekään älkääkä juosko kenenkään perässä. 
24. Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika päivänään oleva. 
25. Mutta sitä ennen hänen pitää kärsiä paljon, ja tämä sukupolvi hylkää hänet. 
26. Niin kuin oli Nooan päivinä, niin on oleva myös Ihmisen Pojan päivinä. 
27. Ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki. 
28. Käy samoin kuin kävi Lootin päivinä. Ihmiset söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat. 
29. Mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, taivaasta satoi tulta ja tulikiveä, ja se tuhosi heidät kaikki. 
30. Samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy. 
31. Sinä päivänä älköön se, joka on katolla ja jolla on tavaroita talossa, astuko alas noutamaan niitä, älköönkä se, joka on pellolla, palatko takaisin. 
32. Muistakaa Lootin vaimoa! 
33. Joka yrittää turvata elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä kadottaa, pelastaa sen. 
34. Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. 
35. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään. 
36. [Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään.]" (16)
37. Opetuslapset kysyivät: "Missä, Herra?" Hän vastasi: "Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat."

 

 


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 17:1-37)


Jeesus puhuu viettelyksistä 

1.On mahdotonta välttää kiusauksia maailmassa, joka on täynnä syntiä. Tämän Jeesus teki täysin selväksi opetuslapsilleen (Vrt. Matt 18:6-7). Mutta tämä ei vapauta viettelijää vastuusta. Viettelijä on se, joka sanoillaan, asenteellaan, teoillaan tai velvollisuuksiensa laiminlyömisellä aiheuttaa toiselle hengellistä vahinkoa. Jeesuksen ajan fariseukset olivat viettelijöitä. Monet pitivät heitä arvossa, ja he tulivat loukkaukseksi heikommille, vaikka he ulkonaisesti elivät hyvää elämää. 
2.Viettelijälle olisi ollut eduksi, jos hän olisi sen sijaan saanut mainitun kohtalon. Tämä kuvaa tuomiota, joka kohtaa "pienen" viettelijää. Pienillä ei tarkoiteta vain lapsia, vaan jokaista Herran omaa, joka on vaarassa joutua toisten vieteltäväksi. Se, että joku vietellään syntiin, ei vapauta häntä henkilökohtaisesta vastuusta. 
Anteeksi antamisesta 

3.On oltava varuillaan ja valvottava, koska on helppo joutua vietellyksi. Tämä on tarpeen myös siksi, että voi itsekin tulla viettelijäksi. Syntiä tekevä saa anteeksi, vaikka hän olisi viettelijä. Anteeksi antaminen ei milloinkaan ole heikkouden, vaan pikemminkin vahvuuden osoitus. Sen sijaan, että synnintekijöitä paneteltaisiin, heitä on nuhdeltava. Ojentamisen tulee ensin tapahtua kahden kesken, anteeksiantamuksen on oltava vilpitön ja täydellinen, ja sen on astuttava voimaan heti. 
4.Ei ole olemassa määräystä, miten usein katuvalle on annettava anteeksi. Jeesuksen aikana eräät rabbiinit olivat asettaneet rajaksi kolme syntiä, mutta tässä ei esitetä lukumäärää. On selvää, että anteeksiantamus edellyttää syntiseltä katumusta ja kääntymystä, mutta ei sanota, tekeekö hän syntiä aina samalla tavalla vai ei. Joka tapauksessa hänen tulee saada anteeksi. Toisessa tilanteessa (Matt 18:21) Pietari esitti Jeesukselle kysymyksen, johon Jeesus vastasi, että olisi annettava anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa (j. 22). 
Uskosta 

5.Opetuslapsissa heräsi omaehtoisesti pyrkimys saada lisää uskoa, kun he kuulivat tämän. He halusivat uskon, joka tekisi heidät hengellisesti vahvoiksi. He tunsivat tarvitsevansa sekä armoa että voimaa, kun he kuulivat Jeesuksen sanat. Tämä tunto ilmeni heidän pyynnössään. 
6.Jeesus ei vastannut, että he tarvitsivat lisää uskoa. Mutta heidän tuli saada oikea, elävä ja toimiva usko, joka voi tosin olla heikko, mutta sellaisenakin siinä on elämän siemen. Opetuslapset ajattelivat ilmeisesti, että he tarvitsisivat paljon uskoa saadakseen sellaisen anteeksiantavan mielenlaadun, josta Jeesus oli puhunut (j. 3-5), mutta Jeesus viittasi sinapinsiemeneen. Se on pieni, mutta siihen kätkeytyy voima, joka tekee siitä vankan kasvin, toisinaan jopa puun. On tärkeämpää uskoa suureen Jumalaan kuin omistaa suuri usko. Ei pitäisi kiinnittää niinkään paljon huomiota omaan uskoonsa, vaan siihen, mihin uskoo. 
Palvelijasta 

7.Palvelijan asemaan sisältyy, että vaikka hän on tehnyt työtä ulkona koko päivän, hänen täytyy varautua työskentelemään vielä kotiin tultuaankin. Hän kuuluu herralleen eikä saa itse määrätä elämästään. Kristitylläkään ei ole oikeutta rajoittaa palvelustehtäviään mielensä mukaan. Hän on Jumalan oma, ja hänen on noudatettava Herransa käskyjä. 

8.Isäntä ei kiellä palvelijalta lepoa, mutta sen aika on vasta kun tämä on suorittanut velvollisuutensa. 
9.Isäntä ei liioin tunne erityistä kiitollisuutta siitä, että hänen määräyksensä on täytetty. Asia on niin kuin pitääkin. Jumalan palvelijat eivät milloinkaan saa esittää Jumalalle vaatimuksiaan. Hän ei koskaan ole palvelijoilleen velkaa. 

10.Kysymys on hyvin vakavasta asiasta, kun Jumala sanoo jotakuta kelvottomaksi palvelijaksi (Matt 25:30). Mutta on hyvä, kun pidämme itseämme ansiottomina palvelijoina. Jumalan armoa on, että hän käyttää meitä. Silloinkin, kun ehkä olemme tehneet parhaamme, meidän täytyy tunnustaa, että olemme vain tehneet velvollisuutemme. Herran palvelijan tulee menetellä niin, että hänellä ei koskaan ole mitään hävettävää. Hän ei kuitenkaan saa ylpeillä. Tällainen suhtautuminen luo suurempaa uskoa Jumalaan, sillä saamme luottaa siihen, että hän antaa voimaa tehtäväämme. 
Jeesus parantaa kymmenen pitaalista 

11.Karavaanit kulkivat Galileasta etelään joko Samarian tai Perean kautta. Jeesus käytti kolmatta tietä ja kulki näiden maakuntien välistä rajaa. Samarialaisilla ei ollut mitään sitä vastaan, että ihmiset matkustivat Jerusalemista pohjoiseen, mutta he eivät olleet hyvillään, kun näkivät heidän vaeltavan etelään tuota kaupunkia kohden (9:51-56). 
12.Laki määräsi, että pitaalisten oli pysyttävä erillään terveistä ihmisistä. Heidän piti asua keskenään »leirin ulkopuolella». Merkiksi sairaudestaan heidän oli käytettävä rikkinäisiä vaatteita ja jätettävä hiuksensa hoitamatta ja partansa ajamatta. Kun he kohtasivat jonkun, heidän tuli kiinnittää ajoissa tämän huomio puoleensa huutamalla »saastainen» (3 Moos 13:45-46). Oli erilaisia käsityksiä siitä, miten kaukana heidän täytyi pysytellä terveistä ihmisistä. Toisten mukaan sopiva etäisyys oli neljä kyynärää, toisten mielestä sata kyynärää. Pitaaliset asuivat usein yhdessä (2 Kun 7:3). Nämä kymmenen pitaalista tulivat niin lähelle kuin uskalsivat, ja sitten he huusivat apua. He olivat kaupungin ulkopuolella, mutta lähellä tietä, jota ihmiset kulkivat kaupunkiin. 

13.He olivat selvästikin kuulleet aikaisemmin puhuttavan Jeesuksesta ja hänen kyvystään tehdä ihmeitä, ja he pitivät häntä profeettana. He eivät suoranaisesti pyytäneet parantamista, mutta sitä he tietenkin kaipasivat. 

14.Jeesus ei sanonut, että he olivat parantuneet. Hän käski heidän mennä näyttämään itseään papeille. Tämä pitaalista parantuneen piti tehdä (3 Moos 14:2). Papin piti julistaa hänet terveeksi tutkittuaan hänet (3 Moos 14:3). Sanoessaan näin Jeesus koetteli heidän uskoaan, ja he tottelivat hänen sanaansa. 
15.Parantuminen tapahtui jo ennen kuin pappi oli julistanut hänet terveeksi. Miehen parantumista seurasi välittömästi Jumalan ylistäminen ja Jeesuksen kiittäminen (j. 16). 
16.Se, että tämä pitaalinen oli samarialainen, osoittaa yhteisen sairauden ja kärsimyksen murtaneen juutalaisten ja samarialaisten välillä tavallisesti vallitsevat kansalliset muurit. Olisi luullut tämän samarialaisen olleen viimeinen, joka tulisi kiittämään juutalaista, mutta hän oli ensimmäinen, ja ilmeisesti myös ainoa. Se, joka ei kiitä heti, ei yleensä kiitä myöhemminkään. 
17.Kaikilla olisi ollut sama syy kiittää, koska he olivat olleet sairaita ja tulleet terveiksi Jeesuksen sanan voimasta. Ei ollut epäilystäkään siitä, kuka heidän parantajansa oli. Mutta luultavasti ne yhdeksän muuta olivat niin onnellisia uudessa olotilassaan, että täysin unohtivat kiittää Jeesusta, joka oli muuttanut heidän elämänsä. 
18.Heidän käyttäytymisensä ei osoita vain kiittämättömyyttä Jeesusta, heidän parantajaansa kohtaan, vaan myös tietämättömyyttä Jumalan rakkaudesta, joka oli ilmennyt tapahtuneessa. Samarialainen antoi Jumalalle kunnian ylistämällä häntä suurella äänellä (j. 15). 
19.Usko oli tuonut samarialaisen Jeesuksen luo sekä ensimmäisellä kerralla niiden yhdeksän seurassa että toisella kerralla, kun hän tuli yksin. Hän sai kuulla jotakin, mitä muut eivät kuulleet: hänen uskonsa oli pelastanut hänet. 
Jeesus puhuu takaisintulostaan 

20.Jotkut fariseukset odottivat Messiaan valtakuntaa pinnallisella tavalla. Heidän käsityksensä mukaan se tulisi yhtäkkiä ja odottamatta. Mahdollisesti he yrittivät nyt saada Jeesusta ansaan hänen sanoistaan tai sanoivat tämän vain koetellakseen häntä. 

21.Tässä tarkoitettua valtakuntaa ei ole merkitty millekään maailmankartalle. Sen raja kulkee ihmisten sydämissä, mutta siinä vallitsevat yhtä vääjäämättömästi toimivat lait kuin missä muussa valtakunnassa hyvänsä. Se on hengellinen valtakunta, jossa suurin merkitys on hengellisillä periaatteilla. "Sisällisesti (entos)," voi merkitä myös 'keskuudessa, joukossa'. Jälkimmäinen merkitys saattaa sopia paremmin tähän yhteyteen, koska Jumalan valtakunta ei ollut saanut jalansijaa fariseusten sydämissä, ja Jeesus puhui nyt juuri heille. He odottivat valtakuntaa ulkonaisessa mielessä, mutta Jeesus tuli perustamaan valtakunnan, joka oli luonteeltaan hengellinen ja oli ihmisissä sisäisesti. 
22.Kun Jeesus tässä kääntyi opetuslastensa puoleen, fariseukset olivat ilmeisesti lähteneet pois. Hän sanoi heille, että heillä olisi edessään vaikeita aikoja. Hän puhui ajasta, jolloin hän itse ei enää olisi maan päällä. 
23.Kristinuskon alkuaikoina oli paljon esimerkkejä siitä, mihin Jeesus tässä viittaa. Vrt. Matt 24:26. Jeesuksen tulemus ei ole paikallinen ilmiö, niin että häntä pitäisi etsiä jostakin määrätystä paikasta. Se tapahtuu äkkiarvaamatta ja samanaikaisesti kaikkialla maailmassa. 
24.Jeesuksen tulemusta ei voida ymmärtää väärin, eikä tarvitse matkustaa mihinkään, jotta näkisi hänet. Se tulee olemaan yhtä selvä kaikille häneen uskoville, missä he täällä maan päällä asuvatkin. Hänen kirkkautensa on valtaava kaiken. 
25.Ennen kuin Messias voitiin kirkastaa, hänen täytyi kärsiä. Tämä jae muodostaa jyrkän vastakohdan edelliseen verrattuna, jossa puhutaan kirkkaudesta ja ehdottomasta vallasta. Tässä aiheena on kärsiminen, hyljeksiminen ja kuolema. Jeesus liittää asein nämä tapahtumat yhteen. Hänet, joka alensi itsensä, korotettiin (Fil 2:9). "Tämä sukupolvi" voi tässä tarkoittaa vain hänen aikansa juutalaisia. He katkaisivat täysin suhteensa Messiaaseensa, joka oli heidän keskellään. 
26.Ihmisten suhtautumistapa Nooan aikana, kun heitä alinomaa varoitettiin tulevasta vedenpaisumuksesta, on esimerkki siitä, miten maailma tulee käyttäytymään Messiaan päivinä. Jakeessa 24 puhutaan määrätystä päivästä, siitä, kun Ihmisen Poika tulee takaisin, mutta tässä jakeessa on kysymys Ihmisen Pojan päivistä - ajasta, jolloin kutsu uskoa häneen on voimassa. Hänen tulemuksensa on oleva sekä pelastukseksi että tuomioksi. 

27.He eivät välittäneet saamistaan varoituksista, vaan jatkoivat elämäänsä entiseen tapaan. Tässä mainitut asiat eivät sinänsä ole vääriä, mutta ellei ajatella mitään muuta, oikeakin muuttuu vääräksi. Siitä ei tule vain väärä, vaan myös synti. 
28.Seuraava historiasta otettu kuva vahvistaa edellistä. Lootin aikana oli samanlaista kuin Nooan päivinä. Nooa ei ollut täydellinen niin kuin ei Lootkaan, mutta he ymmärsivät tuhon lähestyvän ja toimivat sen mukaisesti. Kristinuskon sanomaa eivät ota vastaan ne, jotka katsovat ansaitsevansa muita paremman osan. Se kelpaa vain niille, jotka ymmärtävät tilanteen vakavuuden ja kysyvät: Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin? 
29.Kumpikin tässä mainittu mies - Nooa ja Loot - oli vanhurskauden julistaja, 1 Piet 3:20; 2 Piet 2:5,7, mutta heidän opetustaan ja varoitustaan ei kuunneltu. He tekivät työtä turhaan. Tuomio tuli, ensimmäisessä tapauksessa veden, toisessa tulen tuomissa tuhoissa. 
30.Jälleen kerran annetaan varoitus, ja nyt koko maailmalle. Kukaan ei joudu kadotukseen siksi, että hän on pahempi kuin muut syntiset, vaan sen tähden, että hän on itsekäs eikä hänellä ole aikaa Jumalalle. 
31.Tässä Jeesus lausuu samat sanat kuin puhuessaan Jerusalemin hävityksestä. Ks. Matt 24:17,18 ja Mark 13:15,16. Mainitut asiat ovat luonnollisia, mutta nyt puheena olevana päivänä sopimattomia. Nyt täytyy kiinnittää kaikki huomio Jeesukseen eikä omaisuuteen. 
32.Lootin vaimo oli niin lähellä pelastusta kuin oli mahdollista (1 Moos 19:26), mutta hän ei kokenut sitä. Hänet vietiin ulos kaupungista ja hän oli matkalla kohti pelastusta ja vapautta, mutta hän sai surmansa niiden joukossa, jotka kuolivat kaupungissa. Hän katsoi taakseen. Silmissä ei ollut mitään vikaa, mutta hänen sydämensä oli kiinni Sodomassa. Hän oli lähtenyt Sodomasta, mutta Sodoma ei ollut lähtenyt hänestä. 
Lootin vaimoa ei mainita muissa yhteyksissä Ut:ssa. Jae puhuu hyvin voimakkaasti niistä, jotka kaipaavat kaikkea sitä, minkä ovat jättäneet taakseen, eivätkä pysty vapautumaan siitä. 
33.Kukaan ei selviydy elämästä ilman kärsimystä ja koetuksia. Vain ne, jotka luovuttavat kaiken Kristukselle, pääsevät perille. Lootin vaimo tahtoi "tallettaa elämänsä itselleen". Katse, jonka hän loi taakseen kotikaupunkiinsa, kuvaa elämää, josta hän ei olisi halunnut luopua. Sen elämän hän tahtoi pelastaa, ja niin hän menetti sen. Hänen miehensä kadotti elämänsä Sodomassa ja pelasti henkensä sen ulkopuolella. Sana "pelastaa (dzèogoneè)", oikeastaan 'saattaa elämään, pitää elossa'. Sana on muodostettu sanoista "dzèos", 'elävä', ja "gonos", 'syntyperä, suku, jälkeläiset'. Sitä käytetään vain tässä ja Apt 7:19:ssä, jossa se on käännetty »jäädä eloon». 
34.Ero on niin täydellinen, että toisilleen läheisimmätkin ihmiset kokevat sen. Missään tapauksessa sattuma ei ratkaise, kenet otetaan ja kenet jätetään. Ero perustuu siihen, uskooko asianomainen Jeesukseen vai ei. Toisen "talteen korjaaminen" saattaa tarkoittaa, että hänet otetaan pois edessä olevasta tuhosta (Joh 14:3), niin kuin Loot vietiin ulos Sodomasta, ja "jätetään" voi tarkoittaa omaan varaansa jättämistä (13:35). 
35.Siihen aikaan käytettiin käsikiviä, jotka olivat niin raskaita, että niillä jauhettaessa tarvittiin kaksi henkilöä. Edellisessä jakeessa puhutaan yöstä ja kahdesta samalla vuoteella nukkujasta. Tässä on päivä ja ihmiset ovat työssä. Kun Jeesus tulee, toisissa osissa maapalloa on yö ja toisissa päivä. 
36.Tämä jae puuttuu useimmista käsikirjoituksista, vrt. Matt 24:40. Tässäkin on päivä, niin kuin jakeessa 35. Jeesuksen tulemus on varma, mutta sen aikaa ei tiedä kukaan. 
37.Opetuslasten kysymys osoittaa heidän olleen aivan ymmällään. Jeesus ei antanut heille suoraa vastausta, vaan käytti sananlaskua, joka tarkoittaa tässä sitä, että tuomio käy siellä, missä on hengellisesti kuolleita. 
 


Sivun alkuun

©2018 LUUKKAAN EVANKELIUMI - suntuubi.com