Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 19 

Jeesus ja Sakkeus 

Jeesus tuli Jerikon kaupunkiin ja kulki sen läpi. 
2. Siellä oli mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja oli rikas. 
3. Hän halusi nähdä, kuka Jeesus oli, mutta ei voinut väkijoukon takia, koska oli pienikokoinen. 
4. Niinpä hän juoksi edelle ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka kulkisi siitä ohi. 
5. Tultuaan sille paikalle Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule nopeasti alas, sillä tänään minun pitää olla sinun kodissasi."  
6. Sakkeus tuli nopeasti alas ja otti hänet iloiten vastaan. 
7. Tämän nähdessään kaikki nurisivat sanoen: "Syntisen miehen luo hän meni majailemaan." 
8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja keneltä olen jotakin kiristänyt, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." 
9. Niin Jeesus sanoi hänestä: "Tänään on pelastus tullut tälle perhekunnalle, onhan hänkin Abrahamin poika. 
10. Sillä Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan sitä, mikä on kadonnut."  
11. Vertaus kymmenestä palvelijasta 
(Matt. 25:14-30) 
Niille, jotka olivat tätä kuulemassa, Jeesus kertoi vielä vertauksen, koska hän oli lähellä Jerusalemia ja monet luulivat, että Jumalan valtakunta ilmestyisi aivan pian. 
12. Hän sanoi: "Muuan jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkuuden ja palatakseen sitten takaisin. 
13. Hän kutsui luokseen kymmenen palvelijaansa, antoi heille kymmenen minaa(20) hopeaa ja sanoi: 'Asioikaa näillä, kunnes minä palaan.' 
14. Mutta hänen maanmiehensä vihasivat häntä ja lähettivät hänen peräänsä lähetystön sanomaan: 'Emme tahdo tätä miestä kuninkaaksemme.' 
15. Kun hän oli saanut kuninkuuden ja palannut takaisin, hän käski kutsua eteensä ne palvelijat, joille oli antanut hopean, saadakseen tietää, mitä kukin oli asioimisellaan ansainnut. 
16. Ensimmäinen tuli hänen eteensä ja sanoi: 'Herra, sinun hopeasi on tuottanut kymmenen minaa lisää.' 
17. Kuningas sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija. Koska olet ollut vähimmässä uskollinen, saat hallita kymmentä kaupunkia.' 
18. Toinen tuli ja sanoi: 'Herra, sinun hopeasi on tuottanut viisi minaa lisää.' 
19. Hänelle kuningas sanoi: 'Sinä saat hallita viittä kaupunkia.' 
20. Vielä tuli yksi ja sanoi: 'Herra, tässä on sinun hopeasi. Olen säilyttänyt sitä liinaan käärittynä. 
21. Minä näet pelkäsin sinua, koska olet ankara mies. Sinä otat sen, mitä et ole tallettanut, ja leikkaat, mitä et ole kylvänyt.' 
22. Kuningas sanoi hänelle: 'Omien sanojesi mukaan minä sinut tuomitsen, sinä kelvoton palvelija. Sinä tiesit minut ankaraksi mieheksi, joka otan sen, mitä en ole tallettanut, ja leikkaan, mitä en ole kylvänyt. 
23. Miksi et siis vienyt hopeaani rahanvaihtajalle, niin että palattuani olisin voinut nostaa sen korkoineen?' 
24. Vieressä seisoville kuningas sanoi: 'Ottakaa häneltä pois se hopea ja antakaa sille, jolla on kymmenen minaa.' 
25. He sanoivat hänelle: 'Herra, hänellä on jo kymmenen minaa.' 
26. Kuningas jatkoi: 'Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on. 
27. Mutta nuo viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaakseen - tuokaa heidät tänne ja teloittakaa minun edessäni.'"  
28. Jeesuksen toiminta Jerusalemissa 
Jeesus ratsastaa Jerusalemiin 
(Matt. 21:1-11; Mark. 11:1-11; Joh. 12:12-19) 
Tämän sanottuaan Jeesus lähti toisten edellä kulkemaan ylös Jerusalemiin. 
29. Kun hän tuli lähelle Beetfagea ja Betaniaa, vuorelle, jota kutsutaan Öljymäeksi, hän lähetti kaksi opetuslastaan 
30. ja sanoi: "Menkää edessä olevaan kylään. Kun tulette sinne, te löydätte kiinni sidotun aasinvarsan, jonka selässä yksikään ihminen ei ole vielä istunut. Päästäkää se irti ja tuokaa tänne. 
31. Jos joku kysyy teiltä, miksi te päästätte sen, vastatkaa näin: 'Herra tarvitsee sitä.'"  
32. Lähetetyt menivät ja havaitsivat kaiken olevan niin kuin Jeesus oli sanonut. 
33. Kun he olivat päästämässä varsaa irti, sen omistajat kysyivät heiltä: "Miksi te päästätte varsan?" 
34. He vastasivat: "Herra tarvitsee sitä." 
35. He toivat varsan Jeesukselle, heittivät sen päälle vaatteitaan ja nostivat Jeesuksen sen selkään. 
36. Hänen ratsastaessaan jotkut levittivät vaatteitaan tielle. 
37. Kun hän oli jo lähestymässä Öljymäeltä alas vievää rinnettä, koko opetuslasten joukko alkoi iloiten ylistää Jumalaa suureen ääneen kaikista niistä voimallisista teoista, jotka he olivat nähneet. 
38. He huusivat: 
        "Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä. Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!" 
39. Jotkut fariseuksista sanoivat väkijoukon keskeltä Jeesukselle: "Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi!" 
40. Mutta Jeesus vastasi: "Minä sanon teille: jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat."  
41. Jeesus itkee Jerusalemin kohtaloa 
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän itki sitä 
42. ja sanoi: "Jospa sinäkin tänä päivänä tietäisit, mikä tuo rauhan! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu. 
43. Vielä tulevat sinun osaksesi päivät, jolloin vihollisesi saartavat sinut vallilla, piirittävät sinut ja ahdistavat sinua joka puolelta. 
44. He kukistavat sinut maan tasalle ja surmaavat sinun lapsesi eivätkä jätä sinuun kiveä kiven päälle, koska et tuntenut etsikkoaikaasi."  
45. Temppelin puhdistaminen 
(Matt. 21:12-17; Mark. 11:15-19; Joh. 2:13-22) 
Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa myyjiä(21) ulos. 
46. Hän sanoi heille: "On kirjoitettu: 'Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.' Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan."  
47. Hän opetti joka päivä temppelissä. Ylipapit, kirjanoppineet ja kansan johtomiehet miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi. 
48. He eivät kuitenkaan keksineet, miten menetellä, sillä koko kansa pysytteli hänen ympärillään ja kuunteli häntä.

 


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 19:1-48)


Jeesus ja Sakkeus 

1.Juuri ennen pääsiäisviikkoa Jeesus kulki Jerikon halki, ja monet olivat kiinnostuneita näkemään hänet. Hänen matkaseurueessaan oli myös paljon ihmisiä. Mies, jonka vieraaksi hän aikoi mennä Jerikossa, ei ollut kotona. Hän oli lähtenyt ulos nähdäkseen edes vilauksen Jeesuksesta, ja Jeesus tiesi, missä hän oli. Jeriko oli siihen aikaan suuri ja vauras kaupunki, tunnettu palmuistaan ja puista, joista saatiin balsamia. Antonius antoi kerran balsamimetsän lahjaksi kuningatar Kleopatralle. Herodes Suuri osti sen takaisin. 
2.Sakkeus oli yksi Ut:ssa mainituista lukuisista publikaaneista, mutta ainoa tullipäällikkö. Ei ole ihme, että hän asui Jerikossa, joka oli merkittävä kauppakaupunki. Hän oli rikas, mutta ei tyytyväinen. 
3.Tapahtuneesta käy ilmi, että Sakkeusta ei ajanut liikkeelle vain uteliaisuus. Oli hyvin rohkea teko jo ylipäätänsä lähteä kansan sekaan, koska häntä pidettiin ammattinsa vuoksi suurena syntisenä. Hän ei ainoastaan halunnut nähdä Jeesusta, vaan tietää, kuka tämä oli - oppia tuntemaan hänet. 
4.Jeriko oli tunnettu palmukaupunkina, mutta siellä oli myös metsäviikunapuita. Palmuun kiipeämiseen vaaditaan taitoa, mutta metsäviikunapuuhun on helpompi päästä, koska siinä oksia on taajassa. Jeesus kulki palmukaupungissa metsäviikunapuun ohitse kulkevaa tietä, sillä tuossa puussa istui mies, joka hänen piti tavata ja joka saisi kokea pelastuksen (j. 9). Luultavasti ihmiset nauroivat Sakkeukselle, kun hän kiipesi puuhun. "Metsäviikunapuu (sykomorea)". Eräät vanhat kirjailijat arvelevat puun saaneen tämän nimen siksi, että se tuotti arvottomia viikunoita, ja sen tähden sen nimi johdettiin sanasta "mèros", joka tarkoittaa 'tyhmä, mieletön'. 
5.Kaikki varmasti säikähtivät kuullessaan Jeesuksen sanat, eikä vähiten Sakkeus. Mikään ei viittaa siihen, että he olisivat tavanneet toisensa aikaisemmin, ja Jeesus kuitenkin tiesi hänen nimensä. Sinä hetkenä Sakkeus luultavasti ymmärsi, niin kuin aikaisemmin Natanael (Joh 1:49-50), että Jeesus oli lukenut hänen sydämensä ajatukset. 
6.Sakkeus otti Jeesuksen vastaan innostuneesti ja iloiten. Hän ei estellyt niin kuin ne, joista Jeesus oli aikaisemmin kertonut (14:18). Kun hän otti Jeesuksen vastaan jo tässä, osoittaa, että hän teki parannuksen. 
7.Yleinen käsitys publikaaneista oli, että he olivat »julkisyntisiä» "(hamartèloi)". Tämä ei johtunut vain heidän tuestaan kansaa sortavalle miehitysvallalle, vaan myös siitä, että he olivat tulleet tunnetuiksi omaisuuksien keräämisestä vääryyksillä. Sakkeus olikin syntinen Jeesuksen silmissä, mutta se ei merkinnyt sitä, että hän ei olisi halunnut mennä tämän kotiin. Hän tahtoi pelastaa Sakkeuksen. 

8.Kun Jeesus muuttaa johonkin asuntoon, vääryys lähtee sieltä ulos. Tämä oli täysin vapaaehtoinen teko Sakkeuksen puolelta. Ei sanota Jeesuksen edes pyytäneen sitä. Hänen kokemuksensa kohdatessaan Jeesuksen aiheutti sen, että hänestä oli luonnollista toimia näin. Sanat "jos joltakulta olen" eivät välttämättä merkitse sitä, että hän olisi epäillyt tehneensä niin. Laki vaati korvaamaan vain viidesosan enemmän kuin kyseinen summa oli (3 Moos 5:15 ss.; 4 Moos 5:6 ss.). Sakkeus tahtoi hyvittää kaiken niillä ehdoilla, jotka koskivat varkaustapausta (2 Moos 22:1). 
9."Aabrahamin poika" -nimitys kuvaa todellista juutalaista, joka seuraa Aabrahamin uskoa, Room 4:12. Se ei tarkoita vain suuren Jumalan miehen jälkeläistä. Kaikki juutalaiset saattoivat sanoa niin, mutta he kaikki eivät olleet pelastettuja. 
10.Tässä Jeesus ilmoittaa tulonsa varsinaisen syyn. Aloitteentekijänä oli ollut hän - etsijä oli hän, ei Sakkeus, ja niin tulee aina olemaan. Jumala ottaa aina ensimmäisen askeleen, eivät häntä vastaan rikkoneet ihmiset. Kadonneena oleminen merkitsee väärässä paikassa olemista. Jeesus on tullut etsimään ja pelastamaan väärästä paikasta ja viemään meidät oikeaan. 
Vertaus kymmenestä leiviskästä 

11.Ihmiset olivat kuulleet Jeesuksen puhuvan itsestään Ihmisen Poikana, joka tuli etsimään ja pelastamaan kadonneita (j. 10). Mahdollisesti he tämän nojalla ajattelivat hänen tulleen perustamaan uudelleen valtion Israelille ja vapauttamaan kansan Rooman vallasta. Tämän väärinkäsityksen Jeesus oikaisi kertomalla seuraavan vertauksen. Se muistuttaa jonkin verran vertausta leivisköistä (Matt 25:14-30), mutta ei ole sama. Matteus puhuu palvelijoista, jotka saivat erisuuruisia rahasummia, tässä kukin sai saman määrän. 
12.Ei ollut harvinaista, että Rooman vallan alaisuudessa olevien pienten valtakuntien kuninkaat matkustivat Roomaan saamaan keisarilta kuninkaallisen arvonsa. Tästä on monta esimerkkiä. Herodeksen sukuun kuuluva Arkelaus oli yksi niistä. Juutalaiset vastustivat hänen kuninkuuttaan, mutta keisari Augustus ei välittänyt heidän vastalauseistaan. Jeesus esitti vertauksen Jerikossa, kaupungissa, jonne Arkelaus oli rakentanut itselleen suuren palatsin. Vertauksessa Jeesus tarkoittaa itseään: hän menee taivaaseen palatakseen kerran kuninkaana. 

13.Palvelijat edustavat kaikkia, jotka tunnustautuvat Kristuksen omiksi. "Leiviskä" on käännös kreikan sanasta "mna", joka vastaa sataa denaria, nykyarvolta noin sataa markkaa. Ostoarvo oli kuitenkin huomattavasti suurempi siihen aikaan. Denari oli yleinen päiväpalkka. 

14.Tämä kuvaa juutalaisten Jeesukselle osoittamaa kohtelua (Vrt. mitä tapahtui, kun hänet vietiin Pilatuksen eteen, 23:2). "Tätä" on halveksiva ilmaisu. Vrt. Apt 5:28. He halusivat Messiaan, joka voisi antaa heille itsenäisen valtakunnan, mutta Vapahtajaa he eivät tahtoneet. Miten näille ihmisille kävi, ilmenee jakeesta 27. Tässä jakeessa kuvattu tilanne tapahtuikin kirjaimellisesti Arkelaukselle. Kun on kysymys vertauksessa kuvatusta vihasta ja Jeesusta vastaan osoitetusta vihasta yleensä, se oli aivan aiheetonta. Profeetta oli ennustanut: » ... jotka syyttä ovat vihollisiani» (Ps 69:5; Joh 15:25), ja se toteutui kirjaimellisesti. 
15.Tässä viitataan Jeesuksen toiseen tulemukseen. Kreikan käyttämä sana korostaa 'jonkun luona, lähellä olemista', siis poissaolon vastakohtaa. Kristus kutsuu omansa tuomioistuimensa eteen (2 Kor 5:10). 
16.Palvelija ei lausunut sanaakaan omasta kelpoisuudestaan tai liike-elämän tuntemuksestaan. Hän kertoi vain, mitä oli tapahtunut hänen herransa leiviskälle" - sinun leiviskäsi". Hänen tekonsa eivät olleet kerskumisen arvoisia, vaikka hän oli kasvattanut pääomaa 1000 prosentilla. Hänellä oli suuri usko ainoaan leiviskäänsä, ja kun se tuotti huomattavan voiton, hän ei pyytänyt mitään itselleen. Hän ei pitänyt tuottoa itselleen kuuluvana, vaan omaisuutena, jota hän hallitsi herransa puolesta, koska sen hoitaminen oli uskottu hänelle. 

17.Riippumatta siitä, uskotaanko meille paljon vai vähän, meidän tulee olla uskollisia paikallamme. Palkka siitä, mitä olemme tehneet, osoittautuu uudeksi ja yhä vaativammaksi tehtäväksi. Palvelija ei saanut palkaksi lepoa, vaan uusia tehtäviä ja entistä suuremman vastuun. 

18.Sekin, joka oli saanut leiviskällään vähän aikaan, sai palkkansa, mutta vain vastaavassa suhteessa. Kaikilla ei ole samoja edellytyksiä, mutta tämäkin mies oli osoittautunut viisaaksi. Hänet palkittiin suorituksensa mukaan. 
19.Tämä palvelija ei saanut samaa kiittävää arvostelua kuin ensimmäinen: »Hyvä on». Hän ei ollut asioinutkaan niin hyvin kuin ensimmäinen. Mutta kohtelu ei ollut epäoikeudenmukainen. Hän sai hyvityksen suorituksensa mukaisesti. 
20.Oikeastaan on olemassa vain kaksi ryhmää: ne, jotka käyttävät leivisköitään, lahjojaan ja ne, jotka eivät sitä tee. Jeesus ei sano mitään siitä, miten muiden seitsemän kävi. Vertauksen tarkoitus on korostaa, miten välttämätöntä on käyttää hyväksi niitä kykyjä, joita meillä on. "Liinanen (sçdarion)", on latinasta peräisin oleva sana "(sudarium" sanasta "sudor", hiki), 'liina', johon kuivattiin hikeä. Sanaa käytetään myös muualla: Joh 11:44; 20:7 ja Apt 19:12. 
21.Syynä siihen, miksi tämä palvelija ei tehnyt niin kuin häntä oli pyydetty, oli pelko. Tämän pelon olisi oikeastaan pitänyt saada hänet tekemään jotakin herransa hyväksi. Paavalin päävaikuttimia hänen tahtoessaan voittaa ihmisiä Herralle oli juuri Jumalan pelko (2 Kor 5:11). Palvelijan puolustuksen jälkimmäinen osa on sananlasku, joka viittaa siihen, että jotakin voidaan ansaita toisten ponnistelujen kustannuksella. 
22.Palvelijan omat sanat asetettiin hänen tuomionsa perustaksi. Jos hän todella uskoi, mitä sanoi, hänen olisi pitänyt toimia päinvastaisesti. Mies kuului niihin, joiden mielestä Kristus vaatii liian paljon ja antaa liian vähän. Tämän asenteen johdosta hän teki Mestarilleen niin vähän kuin mahdollista. 
23.Hänelle ei olisi koitunut pienintäkään vaaraa, jos olisi sijoittanut rahat pankkiin, josta hän olisi saanut tavanomaisen koron. Virheiden ja erehdysten pelkoa ei voi käyttää puolustaakseen sitä, että ei tee mitään. 

24.Rangaistus uskottomuudesta oli tässä yhteydessä palvelustehtävän menettäminen. Oli oikein, että leiviskä otettiin häneltä pois, sillä se oli koko ajan ollut hänen herransa omaisuutta. Se annettiin sille, joka oli osoittanut kykenevänsä asioimaan leiviskällään oikein. 
25.Tekstistä ei ilmene, keitä "he" olivat. Kenties he olivat Jeesuksen kuulijoita, jotka keskeyttivät hänet, tai niitä toisia palvelijoita, joista Jeesus puhui. Uskollisten kristittyjen saama kunnianosoitus tulee aina herättämään muissa ihmetystä. 
26.Jos jakeen 25 kysyjinä olivat vertauksen palvelijat, vastaajana on saman vertauksen kuningas. Jos se taas oli kuulijoiden huomautus, tämä oli Jeesuksen vastaus heille. Vrt. 8:18. Vain se, joka käyttää omaisuuttaan, todella omistaa sen. Sille, jota Jumala saa käyttää työssään, annetaan yhä uusia tehtäviä. 

27.Jakeen 14 viholliset tulevat nyt jälleen kuvaan. He saavat paljon ankaramman rangaistuksen kuin palvelija, joka ei ollut käyttänyt leiviskäänsä. Tämä kohtalo oli seuraus heidän nurjasta suhtautumisestaan. 
28.On tapana sanoa aina "ylös" Jerusalemiin. Koko tie Jerikosta Jerusalemiin on ylämäkeä. Vrt. Mark 10:32. Jeesus piti tätä sopivana hetkenä oikaistakseen heidän virheellisiä ajatuksiaan Jumalan valtakunnasta, jonka he uskoivat pian ilmestyvän (j. 11). Hän antoi vertauksen vaikuttaa itsestään ja jatkoi matkaansa Jerusalemia kohti. 
Jeesus ratsastaa Jerusalemiin 

29.Ei ole tiedossa, missä Beetfage sijaitsi, mutta sen on täytynyt olla lähellä Betaniaa. Nimi merkitsee »viikunahuonetta». Kaupungista kerrotaan Vt:ssa. Talmud toteaa, että Beetfage oli Jerusalemin itäpuolella, mutta ei anna tarkempia tietoja. Betania on erityisesti tunnettu Jeesuksen ystävien Martan, Marian ja Lasaruksen asuinpaikkana. 
30.Ei ole selvää, kummasta kylästä tässä puhutaan, Betaniasta vai Beetfagesta. Jeesuksen opetuslapsille lausumista sanoista ilmenee, että hän ei ollut tässä millään tavallisella vaelluksella. Kysymyksessä oli kuninkaan julkinen saapuminen. 

31.Opetuslasten piti antaa hyvin yksinkertainen selitys, ja Jeesuksen lausumat sanat olivat niin selvät, että ne eivät saisi osakseen vastustelua. Se, että hän tarvitsi aasinvarsaa, oli kyllin hyvä syy, jotta he voisivat ottaa sen mukaansa. Jeesus käytti hyvin harvoin itsestään sanaa "Herra". Eräät tulkitsevat hänen tässä tarkoittavan Isää, sillä eläintä tarvittiin Jumalan säätämään tehtävään, mutta tämä selitys on epäilyttävä. 
32.Jeesus oli antanut heille ohjeet profeetallisen edeltänäkemisen perusteella. He eivät olisi tehneet ja sanoneet täsmälleen niin kuin hän oli käskenyt, elleivät olosuhteet olisi olleet juuri sellaiset kuin hän oli ennustanut. 
33.Se, että pienen eläimen omistajia oli monta, saattaa viitata heidän köyhyyteensä. Mutta sana voi tarkoittaa myös omistajaa ja hänen kanssaan olevaa henkilöä. Kävi niin kuin Jeesus oli sanonut. Kysymys ei ilmaise vastustelua, he vain tahtoivat tietää, miksi opetuslapset päästivät varsan. 
34.Kaikki vaikutti niin yksinkertaiselta, mutta tapahtumien ja sanojen takana oli Herra, joka oli ennustanut kaiken. Sana "Herra" ilmaisee kunnioitusta, jota he osoittivat häntä kohtaan, ja hänen arvovaltaansa. 
35.Vain Luukas kertoo, että opetuslapset "istuttivat", auttoivat Jeesuksen istumaan vaatteiden päälle. Vaatteiden levittäminen varsan selkään ilmaisi, että he tahtoivat osoittaa Jeesukselle kunnioitusta. Nyt vaatteet toimivat sekä kunnioituksen ilmauksena että eräänlaisena satulana. Sak 9:9 täyttyi tässä tilanteessa. 
36.Kansanjoukossa ei ollut vain Betaniasta häntä seuraamaan lähteneitä, sillä Johannes kertoo, että monet lähtivät myös Jerusalemista palmunoksat käsissään häntä vastaan (Joh 12:13,18). Jeesukselle osoitettiin samanlaista kunnioitusta kuin kuninkaalle tai kuninkaallista syntyperää olevalle henkilölle, 2 Kun 9:13. 
37."Koko opetuslasten joukko" viittaa tässä suurempaan joukkoon kuin kahteentoista. Jerusalem oli tähän aikaan täynnä pyhiinvaeltajia, ja monet näistä olivat epäilemättä Jeesuksen opetuslapsia. Sekä Matteus että Johannes lainaavat tässä yhteydessä Sak 9:9: ää. Vertauskuvallisesti katsoen aasilla ratsastaminen voisi luonnehtia rauhan miestä. Papit ratsastivat myös aaseilla. Tietyissä tilanteissa kuninkaatkin tekivät niin, mutta useimmiten nämä ratsastivat sotahevosilla. 

38.Jeesuksen syntyessä Beetlehemin enkelit olivat laulaneet: Maassa rauha! Nyt juuri ennen hänen kuolemaansa opetuslapset lauloivat: "Rauha taivaassa!" Kun taivaassa on luotu rauha ihmisille, jotka ovat eläneet Jumalan vihollisina, voi rauha tulla myös maan päälle. Se, joka on saanut rauhan Jumalan kanssa saa myös rauhan Jumalalta. Lainaus on Ps 118:26:sta. Sanonta "hän, joka tulee, Kuningas" kuvaa kauan odotetun Messiaan vastaanottamista. Vuotta aikaisemmin Jeesus oli kieltänyt kunnioittamasta itseään kuninkaana Galileassa (Joh 6:15). Nyt, juuri ennen ristiinnaulitsemista, se aika oli tullut. 
39.Fariseukset eivät olleet hyvillään siitä, mitä tapahtui, koska se merkitsi Jeesuksen tunnustamista tavallista profeettaa suuremmaksi. Kunnianosoitus oli tarkoitettu vain Messiaalle. On mahdollista, että he pelkäsivät myös roomalaisten luulevan sitä kapinaksi ja petokseksi. Fariseukset kääntyivät Jeesuksen puoleen, koska opetuslapsille valittamisesta ei heidän mielestään olisi ollut apua. 
40.Jeesus hyväksyi kunnioituksen, jonka kohteeksi hän joutui. Tapahtuma oli niin merkityksellinen, että jos opetuslapset olisivat vaienneet, kivet olisivat alkaneet huutaa. Vrt. Hab 2:11. Tämä oli ainoa kerta, kun Jeesus antoi julkisesti kunnioittaa itseään kuninkaana. 
41."Itkeä (klaiè)", ei tarkoita vain kyynelten vuodattamista, vaan itkemistä tuskaa tuntien. Se on voimakkain sana, jota itkusta voidaan käyttää. Joka katselee Jeesuksen näkökulmasta, joutuu myös itkemään hänen kanssaan sitä, mistä muut saattavat iloita. Hän näki kaupungin sellaisena kuin se oli, Messiaan hylänneenä. 
42.Jeesus viittaa tässä siihen rauhaan, jota hänen opetuslapsensa olivat tarkoittaneet huudahduksessaan (j. 38), ja hän puhuu Jerusalemista, joka on 'rauhan kaupunki'. Kaupungin asukkaat eivät tietäneet, mitä merkitsi omistaa Jumalan rauha. Heillä ei ollut oikeaa suhdetta häneen, mitä tämän rauhan saavuttaminen ehdottomasti edellyttää. "Sinäkin" - niin kuin yksinkertainen opetuslasten joukko. Jeesuksen sanoihin sisältyy Jes 48:18:sta muistuttava voimakas toivomus: »Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin.» 

43.Kaikki, mitä tässä sanottiin, toteutui saman sukupolven aikana. Kaupungin tuho oli väistämätön. Asukkaat olivat loitonneet Jumalasta liian kauas. Jeesus ennustaa tässä juutalaisten sodan (vv. 66-70 jKr.). 
44.Se, että he eivät ottaneet etsikkoajastaan vaarin, ei merkitse sitä, että he olisivat olleet tietämättömiä. On olemassa tietämättömyyttä, joka on viatonta ja jota voidaan puolustaa. Mutta tässä puhutaan kansalle, jolla on ollut Jumalan ilmoitus hallussaan koko Vanhan testamentin ajan ja joka oli nähnyt Jumalan suuria tekoja jo aikaisemmin ja nyt Jumalan Pojan suorittamina. Heillä oli täysi syy kunnioittaa Jeesusta Messiaanaan, mutta sitä he eivät halunneet. Siksi heidän oli kannettava seuraukset siitä, että he olivat hylänneet hänet. Juuri tätä Jeesus itki. Sanonta "kukistavat maan tasalle (edafidzè)" tarkoittaa maahan asti repimistä. Sana tulee 'maata' tarkoittavasta sanasta "edafos". 
Jeesus puhdistaa temppelin 

45.Muutamaa tuntia myöhemmin temppeli sai uudistettuna ja puhdistettuna palvella alkuperäistä tarkoitustaan. Jeesus suoritti kaksi temppelinpuhdistusta, toisen toimintansa alussa ja toisen nyt sen lopussa. Johannes mainitsee ensimmäisestä, (Joh 2:14-17). Mark 11:11,15:n mukaan Jeesus puhdisti temppelin Jerusalemiin saapumistaan seuraavana päivänä. 
46.Tilanne oli nyt pahempi kuin ensimmäisellä kerralla. Silloin Jeesus sanoi heidän tehneen temppelistä markkinapaikan (Joh 2:16). Nyt he olivat muuttaneet sen ryövärien luolaksi. Kummatkin sanonnat kuvaavat temppelin alennustilaa. Papisto, jonka olisi pitänyt vaalia sen pyhyyttä, oli saattanut sen rappiolle. Jeesus ei tarkoita sitä, että he olisivat ryöstäneet Jumalan huoneen. Ryövärit eivät tee niin omalle päämajalleen, vaan käyttävät sitä turvapaikkanaan. Temppeli ei hengellisesti puhuen tahdo suojella pahoja, jotka yrittävät tehdä siitä piilopaikkansa. 
47.Jeesus ei yöpynyt Jerusalemissa näinä viimeisinä vuorokausina (ks. 21:37). Hän meni Öljymäelle. Kaupunki oli hylännyt hänet, nyt hän hylkäsi sen. Matt 21:14:n mukaan hän paransi näihin aikoihin temppelissä sokeita ja rampoja. 
48.Monet ottivat vastaan hänen sanansa ja kokivat sen vaikutusta, mutta toiset paaduttivat itsensä yhä enemmän. Vallassaolijat eivät uskaltaneet ottaa Jeesusta kiinni, koska he pelkäsivät kansan nousevan häntä puolustamaan. 
Jeesukselta kysytään hänen valtansa perusteita 


Sivun alkuun

©2018 LUUKKAAN EVANKELIUMI - suntuubi.com