Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 20 

Kysymys Jeesuksen vallasta 

(Matt. 21:23-27; Mark. 11:27-33) 
Kun Jeesus eräänä päivänä opetti kansaa temppelissä ja julisti evankeliumia, ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin 
2. ja sanoivat hänelle: "Sano meille, millä vallalla sinä tätä kaikkea teet. Ja kuka on antanut sinulle nämä valtuudet?" 
3. Hän vastasi heille: "Minäkin teen teille kysymyksen. Sanokaa minulle, 
4. oliko Johanneksen kaste peräisin taivaasta vai ihmisistä."  
5. Niin he neuvottelivat keskenään: "Jos sanomme: 'Taivaasta', hän sanoo: 'Miksi sitten ette uskoneet häntä?' 
6. Jos taas sanomme: 'Ihmisistä', koko kansa kivittää meidät. Uskoohan se lujasti, että Johannes oli profeetta." 
7. He vastasivat, etteivät tienneet, mistä se oli. 
8. Silloin Jeesus sanoi heille: "Niinpä en minäkään sano teille, millä vallalla minä tätä kaikkea teen."  
9. Vertaus viinitarhan vuokraajista 
(Matt. 21:33-46; Mark. 12:1-12) 
Jeesus rupesi puhumaan kansalle ja kertoi tämän vertauksen: "Mies istutti viinitarhan, vuokrasi sen viljelijöille ja matkusti ulkomaille pitkäksi aikaa. 
10. Aikanaan hän lähetti palvelijan viljelijöiden luo, jotta nämä antaisivat hänelle kuuluvan osan viinitarhan sadosta. Mutta viljelijät pieksivät hänet ja lähettivät pois tyhjin käsin. 
11. Viinitarhan omistaja lähetti toisen palvelijan. Mutta hänetkin he pieksivät ja häpäisivät ja lähettivät pois tyhjin käsin. 
12. Omistaja lähetti vielä kolmannen palvelijan, mutta tämänkin he löivät verille ja heittivät ulos. 
13. Silloin viinitarhan omistaja sanoi: 'Mitä minä teen? Minä lähetän rakkaan poikani. Häntä he varmaankin kavahtavat.' 
14. Mutta kun viljelijät näkivät pojan, he pohtivat keskenään ja sanoivat: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin saamme perinnön itsellemme.' 
15. Niin he heittivät hänet ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. - Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee heille? 
16. Hän tulee ja tuhoaa nuo viljelijät ja antaa viinitarhan muille."  Sen kuultuaan ihmiset sanoivat: "Älköön niin tapahtuko!" 
17. Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Mitä sitten tarkoittaa tämä kirjoitus: 
        'Siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut huippukivi(22).' 
18. Jokainen, joka tähän kiveen kaatuu, ruhjoutuu, ja jonka päälle se putoaa, sen se murskaa."  
19. Kirjanoppineet ja ylipapit olisivat halunneet sillä hetkellä käydä häneen käsiksi, mutta he pelkäsivät kansaa. He näet ymmärsivät, että hän oli puhunut tämän vertauksen heistä. 
20. Kysymys veron maksamisesta keisarille 
(Matt. 22:15-22; Mark. 12:13-17) 

Kirjanoppineet ja ylipapit pitivät Jeesusta tarkkaan silmällä ja lähettivät hänen luokseen hurskaiksi tekeytyviä urkkijoita saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta, niin että he voisivat luovuttaa hänet viranomaisille ja maaherran käsiin. 
21. Urkkijat kysyivät häneltä: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut ja opetat oikein etkä katso henkilöön vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. 
22. Onko oikein, että me maksamme keisarille veroa, vai ei?" 
23. Mutta Jeesus huomasi heidän kavaluutensa ja sanoi heille: 
24. "Näyttäkää minulle denaari. Kenen kuva ja nimi siinä on?"  He vastasivat: "Keisarin." 
25. Silloin hän sanoi heille: "Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on."  
26. Niinpä he eivät kansan edessä kyenneet saamaan Jeesusta puheistaan kiinni, ja hämmästyneinä hänen vastauksestaan he vaikenivat. 
27. Kysymys ylösnousemuksesta 
(Matt. 22:23-33; Mark. 12:18-27) 
Sitten Jeesuksen luo tuli muutamia saddukeuksia, niitä, jotka väittävät, ettei ylösnousemusta ole. He kysyivät häneltä: 
28. "Opettaja, Mooses on säätänyt meille näin: 'Jos mieheltä kuolee veli, jolla on vaimo mutta ei lasta, niin mies ottakoon hänen vaimonsa ja hankkikoon jälkeläisen veljelleen.' 
29. Oli seitsemän veljestä. Ensimmäinen otti vaimon ja kuoli lapsettomana. 
30. Silloin toinen otti hänet vaimokseen, 
31. sitten kolmas ja samoin kaikki seitsemän. He kaikki kuolivat jättämättä jälkeensä lapsia. 
32. Viimeiseksi vaimokin kuoli. 
33. Kenen vaimoksi tämä nainen siis tulee ylösnousemuksessa? Hänhän on ollut kaikkien seitsemän vaimona." 
34. Jeesus sanoi heille: "Tämän maailmanajan lapset ottavat vaimon ja menevät vaimoksi. 
35. Mutta ne, jotka on katsottu arvollisiksi pääsemään toiseen maailmaan ja ylösnousemukseen kuolleista, eivät enää ota vaimoa eivätkä mene vaimoksi. 
36. He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, koska he ovat ylösnousemuksen lapsia. 
37. Mutta sen, että kuolleet nousevat ylös, on Mooseskin osoittanut, sillä kertomuksessa orjantappurapensaasta hän sanoo Herraa Abrahamin Jumalaksi, Iisakin Jumalaksi ja Jaakobin Jumalaksi. 
38. Ei hän ole kuolleiden Jumala vaan elävien, sillä hänelle kaikki ovat eläviä."  
39. Jotkut kirjanoppineista sanoivat tähän: "Opettaja, sinä puhuit hyvin." 
40. Eivätkä he enää uskaltaneet kysyä häneltä mitään. 
41. Kristuksen alkuperä 
(Matt. 22:41-46; Mark. 12:35-37) 
Jeesus kysyi heiltä: "Kuinka voidaan sanoa, että Kristus on Daavidin poika? 
42. Sanoohan Daavid itse Psalmien kirjassa: 
        'Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, 
43.     kunnes minä panen vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.' 
44. Daavid siis kutsuu Kristusta Herraksi. Kuinka Kristus sitten voi olla hänen poikansa?"  
45. Varokaa kirjanoppineita! 
(Matt. 23:1-36; Mark. 12:38-40; Joh. 11:37-54) 
Kaiken kansan kuullen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: 
46. "Varokaa kirjanoppineita! He kuljeskelevat mielellään pitkissä viitoissa ja rakastavat tervehdyksiä toreilla, etumaisia istuimia synagogissa ja kunniapaikkoja pidoissa. 
47. He syövät leskiltä talot ja näön vuoksi pitävät pitkiä rukouksia. Sitä kovemman tuomion he saavat."

 


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 20:1-47)


Jeesukselta kysytään hänen valtansa perusteita 

1.Jeesuksen julistaessa evankeliumia kansan uskonnolliset johtajat olivat syventyneet juonien punomiseen häntä vastaan. Tällä kertaa asioihin näyttää puuttuneen maan korkein uskonnollinen viranomainen, Suuri neuvosto. Jeesus oli ratsastanut kaupunkiin kuninkaana, pian hän kuolisi täällä ylimmäisenä pappina. Nyt hän puhui profeettana. Tästä tuli päivä, joka oli täynnä kysymyksiä. Viralliset uskonnolliset johtajat laativat niitä paljon, mutta Jeesus hallitsi tilanteen. 
2."Näitä" tarkoitti epäilemättä temppelin puhdistamista. Uskonnolliset johtajat olivat pahastuneet siitä erittäin suuresti, ja he tahtoivat saada hänet sanomaan olevansa Messias. Jos hän sen tekisi, seuraava kysymys kuuluisi epäilemättä: Kuka on antanut sinulle sen arvovallan? Sinänsä heidän kysymyksensä oli sekä luonnollinen että oikeutettu. Siltä, joka tekee tai sanoo jotakin vedoten arvovaltaansa, on oikeus kysyä valtuuksia. Nämä ihmiset olivat kuitenkin seuranneet Jeesuksen toimintaa usean vuoden ajan, ja heidän kysymykseensä liittyi jotakin muuta. He olivat varmoja, että hänellä ei ollut valtuuksia, ja siksi heidän kysymykseensä sisältyi ansa. 
3.Pyyntö "sano meille" (j. 2) ilmensi heidän arvovaltaansa, ja hänen vastauksensa "sanokaa minulle" oli osoitus hänen valtuuksistaan. Jeesus hallitsi nytkin tilanteen. Hän vastasi vastakysymyksellä, joka saattoi kysyjät itsensä ymmälle. 

4.Johannes oli ollut merkittävä uskonnollinen persoona ja Jumalan välikappale. Oli hyvin kohtuullista odottaa ylipapeilta ja kirjanoppineilta selvää lausuntoa hänen toiminnastaan. Mutta heidän antamansa vastaus olisi myös vastaus heidän omaan kysymykseensä Jeesuksesta. Johannes oli nimittäin todistanut, että Jeesus oli Messias, Jumalan Poika (Joh 1:34). 

5.He joutuivat hankalan pulman eteen. Tosiasiat eivät merkinneet heille niin paljon kuin heidän antamansa vastauksen seuraukset. He eivät olleet ottaneet vastaan Johanneksen todistusta, ja jos he vastaisivat hänen olleen taivaasta, tämä saattaisi heidät omituiseen valoon. Uskonnolliset johtajat olivat tietenkin niin älykkäitä, että ymmärsivät olla äärimmäisen varovaisia vastatessaan tähän kysymykseen. 
6.Näin he olisivat mieluimmin sanoneet, sillä niin he uskoivat. Johanneksen suosio kansan keskuudessa teki sen kuitenkin mahdottomaksi. Kirjanoppineiden käsitystä huomioon ottamatta kansa yleensä piti Johannesta Jumalan profeettana. 

7.Heidän vastauksensa oli mitäänsanomaton, suorastaan epärehellinen. Tilanne kävi vielä pahemmaksi muutamaa päivää myöhemmin, kun he seisoivat hänen syyttäjinään Pilatuksen edessä (Joh 19:15). Vastaus osoittaa, että he eivät olleet päteviä puhumaan Johanneksesta, vielä vähemmän Jeesuksesta. Heillä oli vain yksi keino, luopua selitysyrityksistä. Siinä he käyttäytyivät hyvin oudosti. He sanoivat, etteivät tietäneet, mistä Johanneksen kaste oli. Se oli kuitenkin heidän velvollisuutensa Suuren neuvoston jäseninä. 
8.Jeesus ei sanonut, ettei hänellä ollut mitään valtuuksia. Hän tiesi saaneensa valtansa Jumalalta, mutta hän ei halunnut selittää sitä ihmisille, jotka eivät tahtoneet vastata edes hänen tekemäänsä yksinkertaiseen kysymykseen, vaikka tiesivät vastauksen. 
Vertaus viinitarhureista 

9.Vertaus muistuttaa viinitarhaa, josta profeetta Jesaja lauloi, Jes 5:1 ss., erityisesti j. 4-5. 
10.Tämä palvelija ja muut lähettiläät edustavat profeettoja, jotka Jumala lähetti kansansa pariin vanhatestamentillisena aikana. Heitä ei otettu vastaan. Ks. 1 Kun 18:4; 22:24-27; 2 Aik 24:21; Jer 26:20-23; 37:15). Kaiken sen jälkeen, mitä tämä mies oli tehnyt viinitarhansa hyväksi, hänellä oli oikeus odottaa hedelmää ja jopa saada voittoa. 
11.Pahantekijöitä ei rangaistu ensimmäisen rikoksen jälkeen. He saivat useita tilaisuuksia. Pieksämisen lisäksi, mitä he olivat tehneet ensimmäiselläkin kerralla, he myös pilkkasivat häntä. Ks. Neh 9:26; Jer 44:4. 

12.Luukas mainitsee vain kolme lähettilästä, Matteuksen ja Markuksen mukaan heitä oli monta. Verbiä "traumatidzè", 'haavoittaa', käytetään vain tässä ja Apt 19:16:ssa. 
13.Todellisessa elämässä omistaja olisi rangaissut palvelijoitaan ankarasti, jos jotakin sellaista olisi tapahtunut. Mutta Jeesus puhuu vertauksessaan Jumalasta viinitarhan omistajana, ja hän on kaikkia muita armollisempi. Hän on täynnä sääliä, vaikka hänellä olisi syytä olla ankara. Mutta rangaistus tulee (j. 16), joskin se viipyy. Jeesus puhuu itsestään ja siitä, mitä hänelle tehtäisiin kolmen päivän kuluttua. Jumalan Poika lähetettiin aivan niin kuin profeetat aikaisemmin. He olivat tosin vain palvelijoita ja orjia, kun taas hän oli Poika. Profeetoista tuli palvelijoita, kun Jumala lähetti heidät, mutta Jeesus lähetettiin siksi, että hän oli Poika. 
14.Näissä palvelijoissa tapahtui jatkuvasti raaistumista. Heille oli selvää, kuka nyt tuli. Tähän liittyy myös viittaus siihen, että juutalaisten johtajat tiesivät, kuka Jeesus oli, kun hän saapui. Nikodeemus oli sanonut: »Me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta» (Joh 3:2). 
15.Ulos heittäminen ja tappaminen oli kenties ilmaus siitä, että he yrittivät saada hänen perintönsä. Jos he olisivat surmanneet hänet viinitarhassa, tämä olisi saastuttanut tarhan ja siellä viljeltyä satoa olisi ollut vaikea saada myydyksi. Tässä on viittaus siihen, että Jeesus kuolisi »portin ulkopuolella» (Hebr 13:12). 

16.Nyt viinitarhan omistaja ei enää lähettänyt ketään heidän luokseen. Hän tuli itse, ja hänen tulonsa tarkoitus oli pahojen rankaiseminen. Tässä Jeesus esittää, että juutalaiset menettävät sen, minkä pakanat saavat omakseen. Vertauksen päätäntö herätti äänekkäitä vastalauseita, koska kuulijat ymmärsivät selvästi, mitä Jeesus sillä tarkoitti. 
17.Jeesuksen lainaus on Ps 118:22:sta, ja hän näyttää kysyvän: Ellei se tuho, josta olen juuri puhunut, tulekaan, miten on tulkittava tällaisia raamatunkohtia? Kulmakivi on nurkan peruskivi. Vrt. Apt 4:11 ja 1 Piet 2:6-7. Se voi tarkoittaa myös holvikaaren ylintä kiveä, joka yhdistää holvin muut kivet ja pitää sen koossa. Se saattaa pudota ja murskata sen, jonka päälle se kaatuu, ks. j. 
18.Kenties Jeesus käytti tietoisesti hyväkseen näitä molempia merkityksiä. 
18. Kristus on kompastuskivi monelle (2:34), ja ihmiset joutuvat kärsimään sen tähden, että hylkäävät hänet. He eivät menetä vain heille tarjottua siunausta, vaan se, minkä he hylkäävät, kaataa heidät kumoon. Tässä ei korosteta kiven arvoa, vaan sen tuhoavaa voimaa niihin, jotka ovat hylänneet sen. Tulos on sama riippumatta siitä, putoaako kivi henkilön päälle vai kaatuuko hän siihen. Jeesuksen Kristuksen voi hylätä, mutta vahingon siitä saa hylkääjä. "Murskata (likmaè)", 'puida, murskata'. Sanaa on Ut:ssa käytetty vain tässä ja Matt 21:44:ssa. 
19.Kirjanoppineet eivät olleet ainoat, jotka kuulivat tämän vertauksen, ja heitä suututti, että kansakin kuuli sen. Ei tiedetä, miten pitkälle he menivät yrityksessään ottaa kiinni Jeesus, mutta joka tapauksessa he eivät siinä onnistuneet. Hänen hetkensä ei ollut vielä tullut. 
Kysymys veronmaksusta 

20.Jeesuksen vastustajat muuttivat menettelyään. He lähettivät hänen luokseen henkilöitä, joita ei tunnettu hänen vihamiehikseen. Tällä tavalla he yrittivät saada hänet nujerretuksi ilman että heidän itsensä tarvitsi ottaa siitä vastuuta. "Saadakseen hänet kiinni jostakin sanasta (epilambanomai)", oikeastaan 'tarttua käsin kiinni'. 
21.Nämä Jeesuksen vastustajat käyttivät toista menetelmää. He aloittivat imartelulla. Kaikki, mitä he sanoivat Jeesuksesta, oli totta, mutta he eivät puhuneet sitä sydämestään. Mikään ei ole liian hyvää sanottavaksi Jeesuksesta, mutta parhaintakin voidaan puhua mitä alhaisimmin vaikuttimin. Valheellisuutensa vuoksi tämä oli yksi halpamaisimmista Jeesusta vastaan suunnatuista hyökkäyksistä. He korostivat imarteluaan tarkoittamalla juuri päinvastaista. 

22.Tässä esille otettu asia oli paljon kiistelty aihe, ja he toivoivat tietenkin saavansa Jeesuksen puhumaan siinä itsensä ansaan. Monet väittivät, että juutalaisten käskyjen mukaan oli väärin maksaa veroa keisarille, koska Jumala oli kansan ainoa hallitsija. Jos Jeesus vastustaisi tätä asennetta, kansa ei enää kuuntelisi häntä samalla tavoin kuin nyt. Huomattakoon, että vero oli erittäin nöyryyttävä juutalaisten kansalliselle ylpeydelle. Jos hän toisaalta yhtyisi niihin, jotka eivät kannattaneet veron maksamista keisarille, Rooman viranomaiset puuttuisivat asiaan. Riippumatta siitä, mitä hän vastaisi, hänen lausuntonsa voitaisiin kääntää häntä vastaan, kysymyksen tekijät laskelmoivat. 
23.Jeesukseen ei tehonnut valta eikä oveluus. Hän näki tämänkin yrityksen tarkoituksen ja selviytyi hänelle asetetusta ansasta. He olivat varmoja siitä, että saisivat hänet kiinni sanoistaan, koska sekä myönteinen että kielteinen vastaus olisi voitu kääntää häntä vastaan. He eivät osanneet odottaa vastausta, jonka saivat. 
24."Denari" oli roomalainen hopearaha, jossa oli keisarin kuva. Näitä rahoja oli liikkeellä juutalaisten talouselämässä. He olivat hyväksyneet keisarin vallassa olon käytännön tosiasiana. Hallitsijan valta ulottui niin pitkälle kuin hänen rahaansa käytettiin. Rahoja pidettiin vastenmielisinä, koska ne muistuttivat roomalaisten herruudesta ja koska niissä oli keisarin kuva. Laki kielsi kuvaamasta ihmistä, joka on Jumalan kuva. Sen tähden roomalaiset rahat olivat kiellettyjä temppelissä, mikä selittää rahanvaihtajien tehtävän siellä. Rahanvaihtajat vaihtoivat roomalaiset rahat juutalaisiin. 
25.Virhe oli siinä, että Jumalaa ja keisaria pidettiin toistensa vaihtoehtoina -joko Jumala tai keisari. Jeesus osoitti, että velvollisuudet esivaltaa kohtaan olivat osa velvollisuuksista Jumalaa kohtaan. Paavali mainitsee tämän periaatteen Roomalaiskirjeen 12. (Jumala) ja 13. (esivalta) luvussa. 
26.Vastaus oli sekä johdonmukainen että syyllisyyttä herättävä. Se, minkä he arvelivat saattavan Jeesuksen ansaan, koituikin syytökseksi heitä itseään vastaan. Kansa kuuli heidän kysyvän ja Jeesuksen vastaavan. Niinpä hän olisi voinut joutua hankalaan asemaan, ellei hän olisi pystynyt vastaamaan heille näin. 
Kysymys ylösnousemuksesta 

27."Saddukeukset" olivat varakkaita ihmisiä. He kuuluivat Israelin ylimystöön, ja ylipapitkin olivat saddukeuksia. Nämä eivät olleet suhtautuneet Jeesuksen opetukseen ja toimintaan sen paremmin kuin fariseuksetkaan. Hekin pitivät selvästi Jeesusta vaarallisena vihollisena. He olivat suvaitsevaisia ja oppikysymyksissä hyvin vapaamielisiä. Kuten teeskentelevät fariseukset hekin näkivät Jeesuksen suurena vaarana elämänkatsomukselleen. 

28.Saddukeukset viittasivat tässä 5 Moos 25:5-6:een, jonka mukaan miehen tuli naida veljensä vaimo, jos tämä oli jäänyt leskeksi lapsettomana. Täten he yrittivät saattaa ylösnousemuksen naurunalaiseksi. Heidän mielestään tästä Mooseksen sanasta voidaan päätellä, että hän ei ole voinut odottaa ylösnousemusta - Mooses ei siis uskonut ylösnousemukseen! Lankoavioliitto ei millään tavalla kumoa ylösnousemusta, mutta tässä lainattu raamatunkohta on voimakas todiste ylösnousemuksen puolesta. Näiden määräysten tarkoituksena oli varmistaa, että lapsettomana kuolleen veljen suku ei sammuisi häneen. Uuden avioliiton ensimmäistä poikaa, mutta vain häntä, pidettäisiin kuolleen veljen lapsena. Saddukeukset eivät imarrelleet Jeesusta, kuten fariseusten opetuslapset (j. 21). Tosin he kutsuivat häntä opettajaksi, mutta heidän tarkoituksensa oli osoittaa, miten huono opettaja hän oli. 
29.Tarina oli kaikesta päätellen keksitty. Saddukeukset esittivät esimerkin seitsemästä veljeksestä, mutta varsinainen »ongelma» olisi ollut yhtä suuri, jos veljeksiä olisi ollut vaikkapa vain kaksi. 
31.Vaikka nainen olisi synnyttänyt tyttären, se ei olisi auttanut pulman ratkaisua. 
33.Kysymys perustuu varsin aineelliseen käsitykseen ylösnousemuksesta. Moni seikka viittaa siihen, että katsomus oli melko yleinen siihen aikaan. Kaikilla oli yhtä suuri oikeus vaimoon, miksi sitten vain yksi heistä voisi saada hänet - luultavasti vanhin. Tämän asenteen pohjalta saddukeukset väittivät, että ylösnousemusta ei ole ja että Mooses itse on sen todistaja. Luultavasti he olivat kiusanneet kertomuksella aikaisemmin fariseuksia ja laskeneet leikkiä heidän kustannuksellaan. Nyt piti Jeesuksen joutua heidän uhrikseen. 

34.Jeesus aloitti vastauksensa kertomalla, miten ihmiset elävät arkioloissaan. Matteus ja Markus mainitsevat myös, että hän riisti samalla pätevyyden saddukeusten väitteiltä todetessaan, että nämä eivät tunteneet kirjoituksia eivätkä Jumalan voimaa. Heidän käsityksillään ei ollut todellista pohjaa. 

35.Jeesus korostaa, että luonnolliset ihmissuhteet, kuten avioliitto, pätevät vain tässä elämässä, eivät enää sen jälkeen. Ylösnousemuksessa eivät avioliiton siteet enää ole voimassa, eikä uusia avioliittoja solmita. Ylösnousemukseen uskovien juutalaisten käsityksen mukaan uusi elämä oli maallisen elämän suoraa jatkoa - vain tietyiltä osin paranneltuna. Jeesus selitti, että aviosuhde menettää ylösnousemuselämässä täysin nykyisen luonteensa. Sanonta "arvollisiksi nähty" ei merkitse sitä, että ihminen voisi ansaita omilla teoillaan tähän elämään pääsyn, mutta ylösnousemuksen ihmisille annetaan joka tapauksessa suuri arvo. Usko Kristukseen elämässä ja kuolemassa on ainoa, joka voi tehdä ihmisen »arvolliseksi». 
36.Ei ole välttämätöntä pitää sukua elossa lapsia synnyttämällä, koska kukaan ylösnousemuselämään tullut ei voi kuolla. Sen tähden avioliitto on siellä tarpeeton. 
37.Saddukeusten mukaan Mooses ei uskonut ylösnousemukseen, sillä siinä tapauksessa hän ei olisi heidän mielestään säätänyt lakia lankoavioliitosta (j. 28). Nyt Jeesus sanoo Mooseksenkin todistaneen ylösnousemuksesta. Ks. 2 Moos 3:6. Jos patriarkat eivät olisi olleet kuolemattomia, Jumala ei olisi voinut kutsua itseään heidän Jumalakseen. 
38.Vain elävillä ihmisillä on Jumala. Sanonta »minä olen» ilmaisee, että Aabraham ja muut patriarkat elävät edelleen. Puheella elävien Jumalasta voi olla merkitystä ja totuusarvoa vain siinä tapauksessa, että on olemassa ylösnousemus, kuoleman jälkeinen elämä. Meille kuolleet ovat kuolleita, mutta eivät Jumalalle. Hänen silmissään he elävät. Kuolema ei voi katkaista yhteyttä Jumalaan. 

39.Näiden "kirjanoppineiden" täytyi olla fariseuksia, jotka uskoivat ylösnousemukseen. Vaikka he eivät muuten yhtyneetkään Jeesukseen, he arvostivat kuitenkin sitä, että hän puolusti asiaa, joka oli heille yhteinen. Saddukeukset eivät muuten olleet erityisen suosittuja eikä heillä ollut samanlaista vaikutusvaltaa kansaan kuin fariseuksilla. Niinpä monet olivat varmasti iloisia siitä, että näitä oli ojennettu. 

40.Kysymysten esittäminen Jeesukselle olisi merkinnyt sitä, että hän olisi saanut uusia tilaisuuksia osoittaakseen niissä ylivoimaisuutensa. Matteuksen ja Markuksen mukaan hänelle esitettiin vielä kysymys, joka koski lain tärkeintä käskyä, mutta ei ole varmaa, oliko tarkoitus saada hänet siinä sanoistaan ansaan. 
Kysymys Daavidin pojasta 

41.Jeesus puhui nyt niille, jotka olivat ylistäneet häntä (j. 39). Hän kysyi, millä oikeudella voitiin sanoa Messiaan olevan Daavidin poika, kuten yleisesti opetettiin. Ymmärsikö kansa, mitä se merkitsi? 
42.Viittaamalla Ps 110:1:een Jeesus korostaa, että Messias on enemmän kuin vain Daavidin poika. Daavid kutsui häntä herraksi. On totta, että Messias on Daavidin jälkeläinen, niin kuin Vt oli ennustanut (2 Sam 7:1-29; Jes 9:6; Miika 5:1). Tämä ilmenee myös Ut:sta (Matt 1:1; Room 1:3). Mutta hän on paljon enemmän kuin kuningas Daavidin jälkeläinen, hän on enemmän kuin juutalainen hallitsija. Hän on Jumalan Poika (Ps 2:7,12). Messias on Daavidin Herra, sillä hän on itse iankaikkinen Jumala. Hän on Daavidin poika sen tähden, että hän syntyi ihmissukuun ihmisenä, Daavidin tyttären poikana. 
43.Messias on hallitseva rajattomalla vallalla. Sanonta on itämainen ja korostaa voittajan valtaa. Viholliset on kukistettu niin täydellisesti, että heidän täytyy tyytyä alistettuun asemaan. Tämä on ehdottoman voiton vertauskuva. Paavali puhuu siitä, että Kristus on voittava jokaisen vihollisen, viimeisenkin, joka on kuolema, 1 Kor 15:25-26. Daavidin poikana hänet nöyryytettiin, mutta sen vuoksi Jumala on hänet myös korottanut (Fil 2:9). 
44.Kristus oli Daavidin poika ihmisenä, mutta kuitenkin Jumalan iankaikkinen, ennalta ollut Poika (ks. Room 1:1-4). On kiistämätön tosiasia, että Jeesus oli Daavidin jälkeläinen. Se osoitettiin myös monilla todisteilla. 
Varoitus kirjanoppineista 

45.Ne, jotka olivat kuulleet Jeesuksen sanat kirjanoppineille, saivat myös kuulla hänen lopullisen arvionsa heistä (vrt. 12:1). Jeesus ei antanut tätä lausuntoa varovasti ja salassa muutamille uskotuilleen, vaan hän ilmaisi sen kaiken kansan kuullen. 
46.Kirjanoppineet halusivat antaa itsestään hyvän kuvan ihmisille, mutta he eivät paljonkaan ajatelleet sitä, millaisia he olivat Jumalan silmissä. He rakastivat pitkiä virkapukujaan, jotka kiinnittivät ihmisten huomion heidän asemaansa ja joiden ansiosta heitä arvostettiin, ja he varasivat aina itselleen parhaat paikat. 

47."Lesket" olivat puolustuskyvyttömiä ja saattoivat helposti joutua heitä hyväkseen käyttävien ihmisten uhreiksi. Kirjanoppineet joko petkuttivat heiltä rahaa uskonnollisin tekosyin tai houkuttelivat heidät järjestämään juhlia. Vrt. 2 Tim 3:6. 
Lesken ropo 

1.Mark 12:41:n perusteella Jeesus istui temppelin uhriarkkua vastapäätä. Se oli naisten esipihassa. Oikeastaan uhriarkkuja oli kolmetoista. Niissä oli torvenmuotoinen aukko, johon rahat pantiin. Jeesus käänsi huomionsa kuulijoistaan siihen, mitä hänen lähellään tapahtui. Hän näki uhraajat, rikkaat ja köyhät. Antaminen on teko, joka tulee tehdä täysin tietoisena siitä, että Herra näkee sen. 
2.Jeesuksen käymien keskustelujen fariseusten ja kirjanoppineiden kanssa sekä hänen paluutaan ja viimeisiä aikoja koskevien puheittensa väliin sijoittuu kertomus, jonka avulla hän osoittaa osaavansa arvostaa uhraamista. Hän näkee, ketkä antavat, mitä he antavat ja miksi he antavat. Leski antoi molemmat roponsa. Hänhän olisi voinut pitää toisen, ja silti hän olisi antanut olosuhteisiin nähden suuren uhrin. Ropo "'lepton'" oli pienin raha, arvoltaan vajaan pennin, noin sadasosa miehen päiväpalkasta. 


Sivun alkuun

©2018 LUUKKAAN EVANKELIUMI - suntuubi.com