Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Luku 24 

Jeesuksen ylösnousemus 

(Matt. 28:1-10; Mark. 16:1-8; Joh. 20:1-18) 
Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä naiset menivät varhain aamulla haudalle vieden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrttivoiteet. 
2. He huomasivat, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta, 
3. mutta sisälle mentyään he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. 
4. Kun he olivat tästä ymmällä, niin yhtäkkiä heidän edessään seisoi kaksi miestä säteilevän kirkkaissa vaatteissa. 
5. Naiset pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, mutta miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? 
6. Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, mitä hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa: 
7. 'Näin pitää tapahtua: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.' " 
8. Silloin he muistivat hänen sanansa. 
9. Kun naiset palasivat haudalta, he ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille. 
10. Ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Magdalan Maria, Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut heidän kanssaan olleet naiset. 
11. Apostolit pitivät kuitenkin naisten puheita joutavina eivätkä uskoneet heitä. 
12. Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle. Hän kurkisti hautaan ja näki siellä ainoastaan käärinliinat. Sitten hän lähti pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut. 
13. Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä 
(Mark. 16:12,13) 
Samana päivänä oli kaksi opetuslasta matkalla Emmaus-nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen stadionmitan(29) päässä Jerusalemista. 
14. He puhelivat keskenään kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. 
15. Kun he siinä keskustelivat ja pohdiskelivat, Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. 
16. Mutta heidän silmänsä olivat kuin sokaistut, niin etteivät he tunteneet häntä. 
17. Hän kysyi heiltä: "Mistä te siinä kävellessänne puhelette?"  He pysähtyivät murheellisina, 
18. ja toinen heistä, nimeltään Kleopas, vastasi hänelle: "Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut?" 
19. Hän kysyi heiltä: "Mitä sitten?"  He vastasivat: "Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teoissa ja sanoissa Jumalan ja koko kansan edessä. 
20. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. 
21. Mutta me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Kaiken tämän lisäksi tänään on jo kolmas päivä siitä, kun se tapahtui, 
22. Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla 
23. mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Kun he palasivat, he kertoivat nähneensä enkelinäyn. Enkelit olivat sanoneet hänen elävän. 
24. Jotkut niistä, jotka olivat meidän kanssamme, lähtivät haudalle ja huomasivat asian olevan juuri niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta Jeesusta he eivät nähneet." 
25. Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. 
26. Eikö Kristuksen pitänyt juuri näin kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa?"  
27. Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu. 
28. Kun he lähestyivät kylää, jonne olivat matkalla, Jeesus oli kulkevinaan edemmäksi, 
29. mutta miehet pidättelivät häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä kohta on ilta ja päivä on jo päättymässä." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. 
30. Kun hän oli aterialla heidän kanssaan, hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen heille. 
31. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat Jeesuksen. Mutta hän katosi heidän näkyvistään. 
32. He sanoivat toisilleen: "Eikö meidän sydämemme ollutkin palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset?" 
33. Saman tien he nousivat ja palasivat Jerusalemiin. He tapasivat koolla ne yksitoista ja muut, jotka olivat heidän kanssaan. 
34. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut ylös, ja hän on ilmestynyt Simonille!" 
35. He puolestaan kertoivat, mitä tiellä oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän. 
36. Jeesus ilmestyy opetuslapsille 
(Matt. 28:16-18; Mark. 16:9-14; Joh. 20:19,20; Ap. t. 1:3) 
Heidän vielä puhuessaan näistä asioista Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"  
37. He säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan luullen näkevänsä hengen. 
38. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi olette järkyttyneitä, ja miksi teidän sydämeenne nousee epäilyksiä? 
39. Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä itse tässä olen. Koskettakaa minua ja katsokaa! Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan."  
40. Näin sanoessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. 
41. Mutta kun he ilon tähden eivät vieläkään uskoneet vaan olivat ihmeissään, hän kysyi heiltä: "Onko teillä täällä mitään syötävää?"  
42. He antoivat hänelle palan paistettua kalaa. 
43. Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä. 
44. Lähetyskäsky ja lupaus Pyhästä Hengestä 
(Matt. 28:19,20; Mark. 16:15-18; Joh. 20:21-23; Ap. t. 1:4-8) 
Jeesus sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, jotka puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne. Kaiken sen pitää käydä toteen, mitä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa, profeetoissa ja psalmeissa."  
45. Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään Kirjoitukset. 
46. Ja hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, 
47. ja parannusta syntien anteeksiantamiseksi on saarnattava hänen nimessään kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. 
48. Te olette tämän todistajat. 
49. Ja minä lähetän teille sen, minkä minun Isäni on luvannut. Mutta pysykää te tässä kaupungissa, kunnes teidät puetaan voimalla korkeudesta."  
50. Jeesuksen taivaaseenastuminen 
(Mark. 16:19,20; Ap. t. 1:9-11) 
Sitten Jeesus vei heidät pois, lähelle Betaniaa, ja kohottaen kätensä hän siunasi heidät. 
51. Siunatessaan heitä hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. 
52. He kumartuivat palvomaan(30) häntä ja palasivat sitten Jerusalemiin suuresti iloiten. 
53. Ja he olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. 

 


(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Luuk. 24:1-53)


Tyhjä hauta 

1.Oli sunnuntai. Sapatti päättyi lauantai-iltana auringon laskiessa, mutta pimeässä ei voinut paljonkaan tehdä. Sen vuoksi he menivät haudalle varhain sunnuntaiaamuna. He aikoivat suorittaa loppuun hautaukseen liittyvät toimenpiteet, jotka Joosef Arimatialainen ja Nikodeemus olivat aloittaneet. "He" tarkoittaa naisia, jotka mainitaan 23:55:ssä. He halusivat tehdä rakkaudentyön, mutta oikeastaan se oli epätoivoinen rakkaudentyö. He olivat rakastaneet Mestariaan hänen eläessään, eikä heidän rakkautensa päättynyt hänen kuollessaan. Rakkaus on voimakkaampi kuin kuolema. 
2.Markus kertoo (16:1-3) heidän puhelleen matkalla keskenään siitä, mitä he tekisivät suurelle kivelle. Se oli heille vakava ongelma. Syy ei ollut vain kiven valtava koko ja paino, vaan se oli myös varmistettu Pilatuksen sinetillä ja roomalaiset sotilaat olivat vartiossa haudalla. Ensimmäinen merkki Jeesuksen ylösnousemuksesta oli se, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta. Vartijat lamaantuivat ensin kauhusta, sitten he pakenivat kaupunkiin (Matt 28:4,11). 
3.Vaikka naiset eivät löytäneet Jeesusta haudasta, he eivät hetkeäkään ajatelleet hänen nousseen kuolleista, niin kuin hän oli ennustanut. Oli selvää, että kukaan ei ollut varastanut ruumista siitä päätellen, miten käärinliinat olivat haudassa. Ensimmäisen kerran evankeliumissa Jeesus mainitaan nyt voittajan nimellä: "Herra Jeesus". 
4.Enkeleitä sanotaan toisinaan miehiksi (vrt. Apt 1:10). Matteus kertoo enkelistä, joka oli vierittänyt kiven haudan suulta ja puhui naisten kanssa (28:2,5), ja Markus mainitsee pitkään, valkeaan vaatteeseen pukeutuneen nuorukaisen (16:5). Johannes taas sanoo kahden enkelin puhuneen Maria Magdaleenan kanssa (20:12). 
5.Enkelit eivät yrittäneet pakottaa naisia uskomaan. He vain nuhtelivat heitä lempeästi siitä, että nämä etsivät Herraa haudasta. Heidän ei olisi pitänyt luulla Jeesusta kuolleeksi. Hänhän oli sanonut heille nousevansa ylös kolmantena päivänä (j. 6-7). Vrt. 9:22 ja 18:31-34. 

6.On helppo unohtaa asia, jota ei usko. Jeesuksen sanat hänen ylösnousemuksestaan eivät koskaan olleet avautuneet heille. "Vielä ollessaan Galileassa" merkitsee: 'jo silloin, kun hän oli siellä'. Hänen sanansa olivat olleet todellisia profeetallisia ennustuksia. Naisetkin olivat tulleet Galileasta (23:49). 

7.Jeesukselle tapahtunut oli välttämätöntä, jotta pelastustyö olisi tullut suoritetuksi. Jeesus ei palannut entiseen maalliseen elämäänsä, vaan sai ylösnousemusruumiin. Käärinliinat puhuivat selvää kieltään siitä, että hän oli irtautunut niistä yliluonnollisella tavalla. 
8.Kun he nyt muistelivat Jeesuksen puheita, hänen sanansa alkoivat selvitä heille, ja he osasivat yhdistää ne siihen, mitä nyt oli tapahtunut. He eivät aikaisemmin olleet ymmärtäneet hänen puhettaan, mutta siemen oli kylvetty heidän sydämiinsä ja se tuotti hedelmää, kun sen aika tuli. 
9.Matt 28:7:n ja Mark 16:7:n mukaan naiset noudattivat nyt enkelien käskyä. Luukas ei kuvaile haudalla käyntejä tänä varhaisena aamuna samalla tavalla kuin muut evankelistat. Hän ei ole yhtä seikkaperäinen kuin he. Hänen tarkoituksensa ei ollut kertoa kaikkia yksityiskohtia, vaan sen sijaan julistaa suurta totuutta. Naisissa oli tapahtunut suuri muutos, kun he nyt palasivat haudalta, jonne he olivat allapäin tulleet. Silloin he olivat ajatelleet vain omia ongelmiaan. Nyt heillä oli vietävänä ilosanoma. 
10.Vain Luukas mainitsee Johannan tässä yhteydessä. "Muiden naisten" joukossa oli Salome (Mark 16:1). Maria Magdaleenasta Jeesus oli ajanut seitsemän riivaajaa (8:2). Hän oli luultavasti kotoisin Magdalan tai Magadanin kaupungista. Toinen Maria oli Jooseen äiti (Mark 15:47). Johanna oli Kuusaan, Herodes Antipaan taloudenhoitajan vaimo. 
11.Apostolit eivät ottaneet naisten puheita kovinkaan vakavasti. He suhtautuivat kuulemaansa varsin epäilevästi, vaikka naiset vain vahvistivat sen, mitä Jeesus itse oli monta kertaa sanonut. Tämä oli nähtävästi heissä kaikissa ilmenevä asenne. "Turhilta" - 'arvottomalta puheelta, höpinältä'. 

12.Pietari oli hyvin helposti innostuva, kuten aina. Johanneksen kertoman mukaan hän ei juossut haudalle yksin. Hänen mukaansa lähti Johannes (20:2), joka juoksi häntä nopeammin ja saapui haudalle ensin, mutta ei mennyt sisälle hautaan. Pietari sen sijaan meni. Raamattu ei kerro, minne Pietari poistui kiellettyään Jeesuksen, mutta näyttää siltä, että hän olisi tässä vaiheessa ollut Johanneksen luona, joka oli ottanut huostaansa myös Jeesuksen äidin. 
Emmauksen tiellä 

13.Kuusikymmentä vakomittaa vastaa suunnilleen yhtätoista kilometriä. Yksi vakomitta "(stadion)" oli 192 metriä (roomalainen vakomitta n. 185 m). Nämä kaksi opetuslasta, joista tiedämme vain toisen nimen (Kleopas, j. 18), olivat yhtä vähäuskoisia kuin apostolit (j. 10,11). He eivät kuuluneet niiden yhdentoista joukkoon (j. 33). 
14.Huhut, joiden mukaan Jeesus ei enää ollut haudassa, eivät tietenkään olleet heidän ainoa keskustelunaiheensa, mutta ne askarruttivat varmasti heidän mieltään. He eivät olleet vain rakastaneet Mestariaan, vaan olivat pitäneet häntä luvattuna Messiaana. Siksi he olivat odottaneet hänen perustavan valtakuntansa. Kun niin ei sitten tapahtunutkaan, heidän kaikki toiveensa romahtivat. 

15.Kukaan ei tiedä, mistä Jeesus tuli, mutta yhtäkkiä hän oli siinä. Miehet eivät ainakaan olleet rukoilleet, että hän tulisi. He olivat ongelmiensa valtaamia, mutta hän ilmestyi heille. Kun he viimein huomasivat hänet, hän kulki jo heidän rinnallaan. Ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisensa välisenä neljänkymmenen päivän aikana Jeesus oli selvästi kaikkien inhimillisten rajoitusten yläpuolella. Hän ei ollut aikaan eikä paikkaan sidottu. 
16.Jeesus ilmoittaa itsensä sillä tavalla kuin hän katsoo parhaaksi. Hän kykeni näyttäytymään niin, että ne, jotka hänet näkivät, eivät tunteneet häntä. Tässä hän esiintyi miehenä, joka opetuslasten tavoin oli matkalla. Maria Magdaleenakaan ei tuntenut Jeesusta, kun tämä ilmestyi hänelle (Joh 20:15). 
17.Hän kuunteli hetken heidän keskusteluaan, ja sitten hän kysyi, mistä he puhuivat. Hän halusi ottaa osaa heidän keskusteluunsa ja suruunsa. Vaikka hän jo tiesi kaiken, hän halusi kuulla sen heidän suustaan voidakseen olla heille avuksi. 

18.Tämä oli nähtävästi puheenaihe, joka oli niinä päivinä kaikkien huulilla, vaikka kaikki eivät luonnollisestikaan olleet vielä saaneet tietää viimeistä käännettä - ylösnousemusta. Opetuslapset pitivät Jeesusta yhtenä niistä lukuisista muukalaisista, jotka olivat olleet Jerusalemissa juhlaa viettämässä. He kysyivät, ikään kuin hän olisi asunut aivan yksin, erossa muista ihmisistä. Kleopas mainitaan Ut:ssa vain tässä. 
19.Jeesuksen kysymys auttoi heitä kertomaan ongelmansa hänelle, ja hän sai tilaisuuden opettaa heitä. Nämä kaksi opetuslasta uskoivat, että Jeesus oli ollut suuri profeetta sekä Jumalan että ihmisten edessä, vrt. 7:16; Joh 6:14; Apt 2:22. Sen hän oli osoittanut monissa tilanteissa. He olivat uskoneet hänen olevan enemmänkin, mutta siinä he mielestään olivat erehtyneet. 
20.He mainitsivat vain oman kansansa edustajat, mutta eivät roomalaisia, jotka olivat langettaneet tuomion ja panneet sen täytäntöön. Tosin sanonta "antoivat hänet" viittaa epäsuorasti siihen, että he pääsivät hänestä eroon antamalla toisten julistaa tuomion. 
21.Jeesuksen ja opetuslasten toiminta olisikin sammunut, ellei ylösnousemusta olisi tapahtunut. Nyt he pääsivät keskustelussaan siihen, mitä he olivat toivoneet tapahtuvan. He eivät pelänneet puhua uskostaan Jeesukseen tälle muukalaiselle. He olivat panneet toivonsa häneen aina hänen kuolemaansa asti, mutta nyt oli kolmas päivä ristiinnaulitsemisen jälkeen, eikä ollut tapahtunut mitään, lukuunottamatta joitakin »vahvistamattomia» huhuja siitä, että Jeesus olisi ylösnoussut. 

22."Ovatpa" voi tässä ilmaista myös jotakin toivorikasta. He eivät sanoneet jääneensä lopullisesti romahtaneiden toiveidensa varaan. Nyt he olivat neuvottomia. "Hämmästyksiin (eksistêmi), 'pois" tolaltaan' joka on läheistä sukua sanalle "ekstasis", 'hurmio'. 
23.Opetuslapset tähdensivät, että naiset "sanoivat" kokeneensa enkelinäyn, mikä osoittaa heidän epäilleen vahvasti sen todenperäisyyttä. He antoivat naisten vastata siitä, mitä enkelit olivat sanoneet. Vrt. j. 11. 
24.Vaikuttaa siltä, että naisten kertomuksen perusteella haudalle menijät olisivat toivoneet tavoittavansa Jeesuksen sieltä saadakseen nähdä hänet omin silmin. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, ja se heitti epäilyksen varjon naisten todistukselle. Pietarin ja Johanneksen tarkistus vahvisti haudan olleen tyhjä, ja vaikka Johannes uskoi (Joh 20:8), mitään suoranaisia todisteita ei ollut Jeesuksen ylösnousemisesta ja siitä, että hän eli. Jos hän oli elossa, miksi hän ei ollut omien opetuslastensa joukossa? 
25.Nyt Jeesus puuttui puheeseen. Hän johdatti heidät takaisin heidän omiin kirjoituksiinsa, jotka he hyvin tunsivat. He olivat tarttuneet vain valtakuntaa ja kirkkautta koskeviin lupauksiin ja jättäneet hänen kärsimistään koskevat ennustukset huomiotta. 

26.Pelastuksen valmistamiseksi ei ollut muuta keinoa kuin Jeesuksen kuoleminen ristillä. Kärsimisen piti tapahtua ennen kirkkautta. Oli välttämätöntä, että suoritettiin hinta, ja että Jumala otti vastaan tämän lunastusmaksun ja kirkasti hänet, joka kuoli. Sekä kärsiminen että kirkastaminen olivat jo tosiasia, ja kristinusko lepää tällä perustuksella - Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen perustuksella. 
27.Jeesus piti heille järjestelmällisen raamattutunnin. Ensin he tarkastelivat Moosesta ja profeettoja, ja sitten hän selitti heille muita kirjoituksia. Koko Vanha testamenttihan puhuu Messiaasta. Hän on päähenkilö siinäkin osassa Raamattua, vaikka vaikuttaa siellä osittain kätkettynä. Näillä kahdella opetuslapsella oli väärä käsitys Vt:n opista, ja luonnollisesti siksi myös heidän käsityksensä Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta oli puutteellinen. 

28."Kylä" oli Emmaus (j. 13). Näyttää siltä, että nämä kaksi opetuslasta asuivat täällä (j. 29), ja kun he olivat perillä, Jeesus oli aikovinaan jatkaa matkaa. Jos he eivät olisi pyytäneet häntä mukaansa sisälle, hän olisikin jatkanut matkaansa eteenpäin. Hän ei tunkeudu väkisin kenenkään kotiin. 

29.Miehet eivät vain pyytäneet Jeesusta jäämään luokseen, vaan he "vaativat". Jaakobkaan ei tahtonut päästää miestä, jonka kanssa painiskeli, 1 Moos 32:26. Samoin Gideon pidätteli Herran enkeliä, Tuom 6:18, ja myöhemmin Maanoah, Tuom 13:15. 
30.Leivän murtaminen oli oikeastaan isännän tehtävä, ja Jeesus oli tässä kodissa vieraana. On kuitenkin aina niin, että siellä, minne Jeesus kutsutaan vieraaksi, hän ottaa pian isännän paikan. Vrt. Ilm 3:20. Tämä ei ollut mikään ehtoollisen vietto, vaan tavallinen ateria. Itse asiassa se keskeytyi pian sen jälkeen, kun he olivat istuutuneet pöytään. 
31.Vaikka Jeesus oli vaeltanut heidän seurassaan tiellä ja opettanut heille kirjoituksia, jopa saattanut heidän sydämensä intoa täyteen (j. 32), he eivät olleet tunteneet häntä. Kun hän nyt mursi leipää, heidän silmänsä avautuivat. Niin kauan kuin he katselivat häntä luonnollisilla silmillään, he eivät oikeastaan nähneet häntä, sillä he eivät tietäneet, kuka hän oli. Kun he todella näkivät hänet, hän katosi heti heidän näkyvistään. Jakeen 16 mukaan heidän silmänsä olivat pimitetyt. Nyt he kokivat jumalallisen ihmeen, joka kumosi jakeessa 16 selitetyn vaikutuksen. Sekä silmien pimentyminen että avautuminen olivat Jumalan vaikuttamia. 
32.Nyt kaikki olikin äkkiä heille selvää. Ei ollut enää mitään epäilyksiä. He tiesivät Jeesuksen elävän. He olivat itse nähneet hänet, ja he olivat nähneet hänet profeetallisen sanan valossa. 
33.Vaikka he olivat vaeltaneet yksitoista kilometriä sinä päivänä, ja siitä huolimatta, että oli myöhä (j. 29), he eivät viivytelleet hetkeäkään. He kiiruhtivat takaisin yhdentoista kilometrin matkan Jerusalemiin. Jeesus ei ollut heidän seurassaan samalla tavalla kuin heidän kävellessään Emmaukseen, mutta hän oli kuitenkin heidän luonaan - ja hän kulki heidän rinnallaan jokaisen kilometrin. He eivät pelänneet yön pimeyttä, josta he olivat aikaisemmin varoittaneet tuntematonta ystäväänsä. Heidän täytyi saada kertoa kokemuksestaan toisille opetuslapsille. Kun he pääsivät perille Jerusalemiin, ne yksitoista opetuslasta olivat koolla, vaikka oli varmasti jo keskiyö tai ehkä aamuyö. Emmauksen miehet eivät kuitenkaan saaneet ensimmäiseksi puheenvuoroa, sillä Jerusalemiin jääneilläkin oli jotakin kerrottavaa. 

34.Jerusalemissa olleet opetuslapset tiesivät kertoa Jeesuksen nousseen kuolleista ja ilmestyneen Simonille. Tästä kohtaamisesta ei ole tiedossa mitään yksityiskohtia, mutta Paavali mainitsee sen 1 Kor 15:5:ssä. Pietari oli opetuslapsista eniten lohdutuksen ja avun tarpeessa, koska hän oli langennut syvemmälle kuin muut. Juuri hän saikin ensimmäiseksi kohdata Jeesuksen henkilökohtaisesti. Ne yksitoista eivät olleet uskoneet naisten puheisiin, mutta kun Simon Pietari sitten saattoi vahvistaa heidän sanomansa, he uskoivat. 
35.Nyt Emmaus-tien kulkijat saivat puheenvuoron ja kertoivat, mitä olivat kokeneet. Jeesus oli opettanut heille kirjoituksia heidän kävellessään tiellä, ja aterialla he olivat kokeneet yhteyden häneen. 
Jeesus ilmestyy opetuslapsille 

36."Rauha teille" oli juutalaisten tavanomainen tervehdys, mutta Jeesuksen lausumana se sai erityisen merkityksen. Tavallisesta tuli epätavallinen. Korostaen kerrotaan, että "Jeesus itse" seisoi heidän keskellään. Kysymyksessä ei ollut henki tai näky, eikä mikään mielikuvitusolento. Jeesusta eivät enää sitoneet tavallisen maallisen ihmisen rajoitukset. Hän saattoi yhtäkkiä saapua lukittuun huoneeseen. 
37.On merkillistä, että vaikka sekä Jerusalemissa olleet että Emmauksesta tulleet opetuslapset olivat juuri kertoneet toisilleen Jeesuksen ylösnousemuksesta ja vahvistaneet toistensa todistukset, he eivät uskoneetkaan, että se voisi olla hän, kun hän ilmestyi. He pelästyivät, kun hän yhtäkkiä seisoi heidän keskellään. 
38.Heidän säikähdyksensä oli itse asiassa vähäuskoisuuden seurausta. Jos he olisivat uskoneet hänen sanansa, he eivät olisi käyttäytyneet näin. Heidän kokemansa oli tietenkin sellaista, mitä he eivät milloinkaan aikaisemmin olleet nähneet. Mutta niiden kokemusten perusteella, joita he juuri olivat kertoneet tai kuunnelleet, heidän ei olisi pitänyt pelästyä tuolla tavalla. 
39.Toisinaan ristiinnaulittavat sidottiin ristiin köydellä, mutta niin ei tehty Jeesukselle. Hänet naulattiin siihen sekä käsistä että jaloista, ja nyt hän varmastikin näytti opetuslapsille naulojen jälkiä. Hän vakuutti heille olevansa sama Jeesus, joka kolme päivää sitten kuoli ristillä. Nyt hän seisoi elävänä heidän keskellään. 

40.Johannes mainitsee hänen näyttäneen heille myös kylkeään (Joh 20:20). Tämä ruumis, joka Jeesuksella nyt on, on ylösnousemusruumis. Siinäkin on maallisen elämän merkkejä (Ilm 5:6). 
41.Ensin he eivät voineet uskoa pelkonsa vuoksi. Nyt he eivät enää pelänneet, mutta kuitenkaan he eivät uskoneet. Tuntui kuin kaikki tämä olisi ollut liian hyvää ollakseen totta. He eivät voineet uskoa ilon tähden. Ilokin esti siis heitä uskomasta. Epäilemättä juuri usko hänen ylösnousemukseensa täytti heidän sydämensä ilolla, joka kävi niin ylitsevuotavaksi, etteivät he voineet uskoa jotakin niin ihmeellistä tapahtuneeksi. 
42.Jeesus ei tarvinnut ruokaa, mutta opetuslapset kaipasivat todistetta siitä, että hänellä oli todellinen ruumis. Pietari viittaa tähän Korneliuksen kodissa, Apt 10:41. Kirkkoraamatusta pois jätetyt sanat »ja hiukan hunajakakkua» puuttuvat useista käsikirjoituksista. 
44.Se, että hän ei enää ollut heidän luonaan, osoittaa hänen tehtävänsä maan päällä tulleen suoritetuksi. He olivat nyt tulleet toiseen aikakauteen. Jeesus tarkoittaa Pyhän Hengen johtamaa kristillisen seurakunnan aikaa. Opetusta oli ammennettu Vt:n kolmesta osasta: laista, profeetoista ja muista kirjoituksista. 
45.Raamatun lukeminen sinänsä ei riitä. Ihminen tarvitsee myös sen Hengen apua ja ohjausta, joka on innoittanut Raamatun kirjoittajia. Apostolien Vt:sta esittämä tulkinta oli Kristuksen vahvistama. Juuri hän oli johdattanut heidät sisälle näihin kirjoituksiin. "Avasi (dianoigè)", sanaa käytettiin jakeessa 31 silmien avaamisesta sekä jakeessa 32 kirjoitusten selittämisestä. Hän oli jo aikaisemmin puhunut heille siitä, mitä hän nyt sanoi, mutta silloin he eivät olleet sitä ymmärtäneet. Nyt hän avasi heidän ymmärryksensä näkemään tapahtumat ristin ja ylösnousemuksen valossa, ja silloin kirjoituksetkin »avautuivat» heille. 
46.Kärsiminen ja kirkkaus liittyvät yhteen tässä niin kuin muissakin yhteyksissä. Niitä ei oikeastaan voi erottaa toisistaan. Messiaan kärsiminen ja sen jälkeen tapahtuva kirkastuminen on Raamatun päätotuus. Jumala ei voinut katsella ihmisten lunastuksen kaipuuta tarjoamatta heille apuaan. 

47."Hänen nimessänsä" - kaiken sen perusteella, mitä hänen nimensä merkitsee. Kristuksen työ ei rajoittunut vain yhteen ainoaan kansaan, vaan koski kaikkia. Opetuslasten pitäisi nyt lähteä kaikkialle maailmaan julistamaan evankeliumia (Matt 28:19). Tämäkin oli »kirjoitettu» (j. 46), esim. Jes 49:6:ssa, jonka mukaan Herran palvelijan tehtävä ei ole vain saattaa ennalleen Jaakobin sukukuntia, vaan hän tulee olemaan myös »pakanain valkeus», niin että Jumalan pelastus ulottuu »maan ääriin asti». 
48.Tästä alkoi maailmanlaajuinen lähetystyö. Heidän suuri ja ainoa tehtävänsä elämässä oli olla todistajia. Raamatun todistukseen liitettäisiin opetuslasten kokemukset. Heidän ei pitäisi puhua vain siitä, mitä he tiesivät, vaan myös kaikesta siitä, mitä he itse olivat kokeneet. Vrt. 1 Joh 1:1. 
49.Pyhän Hengen lupausta sanottiin Isän lupaukseksi (vrt. Apt 1:4). He eivät saisi aloittaa tehtäväänsä ennen kuin heidät oli varustettu siihen. Varustuksen he saivat täyttyessään Pyhällä Hengellä helluntaipäivänä. 
Jeesuksen taivaaseen astuminen 

50.Pois vieminen merkitsee sitä, että hän johdatti heidät ulos joko talosta tai kaupungista. Kaikki oli nyt valmista, ja niin kuin juutalainen ylimmäinen pappi Vanhan liiton aikana, Jeesus kohotti kätensä siunaten niiden ylle, joiden oli jatkettava hänen työtään. 

51.Niin kuin Elia luovutti vaippansa Elisalle (2 Kun 2:13), Jeesus jätti opetuslapsille tämän maailman evankelioimisen suuren tehtävän, mutta toisin kuin Elia, hän lupasi itse olla heidän kanssaan joka päivä (Matt 28:20). 
52."He kumarsivat häntä", osoittivat hänelle kunnioitusta hänen lähdettyään heidän luotaan, sillä he tiesivät, että taivaaseen siirtynyt Jeesus oli silti heidän lähellään. Palvominen on teko, jota tulee osoittaa vain Jumalalle ja hänen Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Nyt, Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen he eivät enää olleet epätoivoisia. Taivaan riemuitsevat enkelijoukot toivottivat varmasti Jeesuksen tervetulleeksi takaisin taivaaseen, mutta myös maan päällä iloittiin. 
53.Luukas aloittaa kertomuksensa Jeesuksesta, joka tuodaan pyhäkköön, ja päättää sen myös viemällä Jeesuksen opetuslapset rukoilemaan tuohon pyhäkköön. 
Oli luonnollista, että opetuslapset menivät temppeliin, palvonnan ja ylistyksen paikkaan. He eivät enää pelänneet Suurta neuvostoa, ja siksi he eivät paenneet kotiinsa Galileaan. Jeesus oli käskenyt heidän pysyä Jerusalemissa, kunnes heidät oli puettu voimalla korkeudesta. He eivät saarnanneet, sillä ei ollut vielä sen aika, vaan odottivat, ja odottaessaan he tekivät sitä, mikä heistä oli luonnollisinta: he rukoilivat ja ennen kaikkea »ylistivät Jumalaa». Näin Luukas päättää teoksensa tietoisesti ylistyslaulun merkeissä!


Sivun alkuun

©2018 LUUKKAAN EVANKELIUMI - suntuubi.com